Objektin partitiivisija osoittaa lauseen aspektiltaan rajaamattomaksi (a) tai objektin kvantitatiivisesti epämääräiseksi, tulkinnaltaan ylijäämän sallivaksi (b). Partitiiviobjekti perustuu aspektitekijöihin aina, kun objekti on jaoton (tarkemmin » § 1508 – 1515). Kvantitatiivinen epämääräisyys on mahdollista, kun NP:n tarkoite on jaollinen eli NP viittaa aineeseen tai joukkoon, esim. jäätelöä, rahaa, energiaa, väkeä, mansikoita, tapauksia (» § 917, 1421).
Totaaliobjekti puolestaan on kvantitatiivisesti määräinen (c). Totaaliobjektia käyttämällä tilanne esitetään myös objektin tarkoittaman paljouden osalta loppuun vietynä; tällöin aspektikin on rajattu.
Kvantitatiiviseen epämääräisyyteen perustuva partitiivin käyttö erottuu aspektiin perustuvasta selvästi vain kun verbi on rajaava, esim. löytää tai huomata. Silloin vain jaollinen objekti voi olla partitiivissa: He löysivät hämähäkkejä (b). Tällaista lausetta voi pitää partitiiviobjektista huolimatta aspektiltaan rajattuna. Lisäksi on verbejä, jotka ilmaisevat tilaa eli rajaamatonta tilannetta mutta saavat totaaliobjektin eivätkä siis osoita objektin sijamuodolla aspektia, esim. tuntea ja sisältää: Tunnen sinut; Teos sisältää hänen viimeiset tutkielmansa. Niidenkin yhteydessä partitiiviobjekti ilmaisee kvantitatiivista epämääräisyyttä: Teos sisältää hänen tutkielmiaan (b).
Kvantitatiivisesti epämääräisen partitiiviobjektin tuntomerkki on se, että lauseessa oleva kvanttoriadverbi paljon, jonkin verran, vähän tms. voi kertoa objektin tarkoitteen määrästä (d) (» § 657). Sen sijaan kvanttoriadverbi koskee ainoastaan toiminnan määrää (intensiteettiä tai vastaavaa), jos partitiiviobjekti perustuu aspektuaaliseen rajaamattomuuteen (e). Kvanttoriadverbin tulkinta on ryhmien ensimmäisissä esimerkeissä selvennetty hakasulkeilla.
Totaaliobjektin saavat tilaverbit eivät yleensä salli tilaa koskevaa kvanttoriadverbia eivätkä siitä johtuvaa partitiiviobjektia (*Teos sisältää vähän tutkielmaa). Tästä poikkeaa verbi tuntea: Tunnen häntä vähän.
Kun verbi on rajahakuinen ja objekti jaollinen, kvantitatiivinen epämääräisyys ja aspektuaalinen rajaamattomuus ovat usein erottamattomissa (f). Mahdollinen kvanttoriadverbi voidaan tulkita objektitarkoitetta koskevaksi, mutta samalla se koskee myös toiminnan määrää (g).
Esimerkki aspektin ja kvantitatiivisen määräisyyden yhteispelistä ovat syömistä ja juomista ilmaisevat rajahakuiset verbit, joiden objektin tarkoite kuluu samaan tahtiin kuin sen nauttiminen etenee. Lause Söin keittoa on rajaamaton ja ilmaisee yhtä lailla, että söin keittoa jonkin verran (jolloin jotain jäi ehkä yli) ja että syönti ei edennyt päätepisteeseensä. Näin on esim. silloin, kun tilannetta tarkastellaan toisen tilanteen keskeyttämänä, esim. Söin keittoa, kun puhelin soi. Aspektiltaan rajatuksi hahmottuu esim. lause Eilen söin lounaaksi vain keittoa ja leivänpalan; tällöin partitiiviobjekti keittoa kertoo ensisijaisesti objektitarkoitteen kvantitatiivisesta epämääräisyydestä ja totaaliobjekti leivänpalan jaottomuudesta, josta seuraa myös kvantitatiivinen määräisyys. Tilanteen keston rajaava osma, esim. Söin (sitä) keittoa koko viikon, tekee mahdolliseksi myös objektin kvantitatiivisesti määräisen tulkinnan, jonka mukaan koko keittoerän syömiseen kului viikko (» § 1516).
Huom. Infiniittisen verbin aspektuaalinen objektin sija määräytyy ensisijaisesti itsenäisin perustein, mutta se on suhteessa myös lauseen ilmaisemaan tilanteeseen. Esimerkiksi alkamista ilmaistaessa infinitiivi saa yleensä partitiiviobjektin, koska toiminta on alkamishetkellä kesken: Heti seuraavana päivänä Lampela alkoi tehdä käsikirjoitusta (l); Yritys lähti rakentamaan itselleen laatujärjestelmää (l). Myös yrittää-verbin täydennyksessä objekti saattaa olla partitiivissa: Se rasvamainos, jossa nainen yrittää saada mekkoa päälleen (l). Finiittisenä esimerkin verbi saa totaaliobjektin: Nainen saa mekon päälleen.
Partitiiviobjekti on tyypillinen MA-infinitiivin inessiivin muodostamille lausekkeille (Näin Riitan valmistamassa aamiaista) ja samanaikaisuutta ilmaisevalle temporaalirakenteelle (Riitta loukkasi sormensa valmistaessaan aamiaista). Verbistä riippuen totaaliobjektikin on mahdollinen: Riitta pistäytyi kotona valmistamassa aamiaisen; Tanner innostuu Hanno Möttölän iskiessä komean korin (l).