Subjektia, objektia ja verbin rektioadverbiaalia luonnehditaan predikoivilla essiivi-, translatiivi-, ablatiivi- ja allatiivisijaisilla adverbiaaleilla. Nämä erottuvat omaksi ryhmäkseen paitsi predikoivan tehtävän perusteella myös siksi, että ne voivat kongruoida luvussa sen lausekkeen kanssa, jota ne luonnehtivat (» § 1286). Tehtävänsä vuoksi niitä kutsutaan predikatiiviadverbiaaleiksi.
Predikatiiviadverbiaali on joko rektiotäydennys, kuten lauseessa Pidän häntä mukavana, tai määrite: Väsyneenä en jaksa työskennellä. Lauseessa voi olla kaksikin predikatiiviadverbiaalia, kunhan toinen on määrite: Nuorempana hän toimi joskus opettajan sijaisena; Tuoreena pulla tuoksuu ihanalta. Essiivisijainen adverbiaali esiintyy lauseessa myös sellaisena määritteenä, joka ei ole predikoiva, esim. Onnettomuuden seurauksena hän menetti omaisuutensa.
Puhki-tyyppiset taipumattomat adverbit esiintyvät vain predikoivassa tehtävässä. Koska niillä ei ole sijataivutusta, ne eivät ole yksiselitteisesti predikatiiveja: Olen ihan puhki; Aseet pysyivät vaiti. Tässä niitä tarkastellaan predikatiiviadverbiaaleina (» § 979).
Huom. Sivulausetta vastaavia essiivisijaisia adverbiaalimääritteitä on kutsuttu appositioadverbiaaleiksi. Tässä kieliopissa nekin ovat subjektia luonnehtivan tehtävänsä takia predikatiiviadverbiaaleja: Tyttö kiljahti pelästyneenä ’kun ~ koska oli pelästynyt’; Hän oli nuorena usein sairas ’kun hän oli nuori’.
Edellinen pykälä