Partitiivi esiintyy lähes yksinomaan intransitiivisen verbin, yleisimmin olla-verbin subjektissa; intransitiiviverbit ovat keskenään erilaisia siinä suhteessa, miten tyypillinen partitiivi on niiden yhteydessä (» § 459). Predikatiivilauseen subjekti on aina nominatiivissa: Sumu on oikeastaan vettä; Hyttyset ovat tänään vihaisia (olla-verbillisistä kvanttorilauseista kuten Sumua on monenlaista » § 903).
Jonkin verran esiintyy myös lauseita joissa on sekä partitiiviobjekti että ‑subjekti. Partitiivisubjektissa on silloin useimmiten numeraali tai kvanttoripronomini (a–c). Objekti voi olla epäreferentiaalinen idiomin osa, esim. saada surmansa, ottaa osaa (a), tai verbi voi kuvata subjektitarkoitteen liikettä tai sijaintia suhteessa objektitarkoitteeseen: seurata, edeltää, lähestyä, kiertää (b). Nämä eivät ole tyypillisiä transitiivilauseita (» § 461). Mikään mainituista ominaisuuksista ei kuitenkaan toteudu ryhmän (d) esimerkeissä.
Partitiivisubjekti voi esiintyä objektin kanssa myös, kun olla tekemässä -verbiliitto tai esim. kuvateksti ilmaisee meneillään olevaa tilannetta tai toimintaa, jossa subjektitarkoite on mukana (e) (» § 1519 – 1520).
Huom. Eksistentiaalilauseessa MA-infinitiivin inessiivi jäsentyy yleensä määritteenä toimivan infinitiivilausekkeen eikä verbiliiton osaksi: Pihalla on turisteja kysymässä tietä. Tällöin partitiivi-NP:t eivät ole saman verbin täydennyksiä. Tällainen on myös lause Upseereita on jokaisen ryhmittymän listoilla houkuttelemassa muuta väestöä ahkerammin äänestäviä sotilaita (l).