VISK - § 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena

SISÄLLYS > RAKENNE > Nominaaliset lauseenjäsenet > Adverbiaalit > Predikatiiviadverbiaalit > Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali > § 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena

§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena

Intransitiiviverbin sisältävässä lauseessa essiivisijainen predikatiiviadverbiaali luonnehtii subjektia ja sen ominaisuuksia: joku tai jokin tekee jotakin taikka on, pysyy tai ilmenee jonkinlaisena (a). Essiiviadverbiaali luonnehtii myös passiivilauseen implisiittistä tekijää (b) (» § 1335, 1286) tai verbikantaisen substantiivin laajennuksena olevaa subjekti- tai objektigenetiiviä (c).

(a)

Tuuli kulki viileänä rinteen yli – –. (k) | Työntekijät jäävät eläkkeelle 58-vuotiaina. (l) | Jaana ja Sami Vatanen haluavat pysyä keskisuomalaisina. (l) | Lapset kuuntelivat kiinnostuneina – –. (E) | Tyhjään vatsaan nautittuna kuppiloiden vahva tee yrittää tulla aina ensin ylös – –. (l) | – – valon puutteesta aiheutuvat ongelmat ilmenevät useimmiten väsymyksenä, ihmissuhteista vetäytymisenä ja liikaunisuutena. (l)

(b)

Kuiluun pudotaan nyt helpommin ja entistä nuorempana. (l) | Eniten rikoksia tehdään 18-vuotiaana. (l) | Kokemuksesta viisastuneina toimintatapaa muutettiin. (l) | Osanottajia oli vielä vähän, mutta kokeilu otettiin kiinnostuneena vastaan. (l)

(c)

Moottorin ja samalla ympäristön kannalta tärkeintä on imujärjestelmän säilyminen puhtaana, – –. (l) | Vaikeasti kehitysvammaisten lasten opetus aloitetaan 6-vuotiaana – –. (l)

Kun subjektin tarkoite on elollinen, adjektiivinen essiiviadverbiaali on merkitykseltään joskus lähellä tavan adverbiaalia: Hän hymyili iloisena ~ iloisesti. sti-adverbiaali voi osoittaa toiminnan tahalliseksi, mutta essiiviadverbiaali luonnehtii subjektin tilaa.

Subjektitarkoitteen ammattia, tehtävää tai asemaa luonnehditaan tavallisesti essiivisijaisella predikatiiviadverbiaalilla (d), joskus samassa lauseessa predikatiivinkin kanssa (e).

(d)

Syntynyt hän on Haukiputaalla, jossa isä oli ammattikoulun rehtorina. (l) | Tampereen yliopistossa yleislääketieteen apulaisopettajana työskentelevän Virtasen väitöskirjan juuret ovat hänen kotikaupungissaan Nokialla. Virtanen toimi siellä terveyskeskuslääkärinä vuosina 1977–1991. (l) | Hannu Koski jatkaa toisena puheenjohtajana. (l) | Hän oli presidenttinä yleislakosta laskien kaksikymmentäviisi vuotta. (l)

(e)

Lassesta Merja oli kasvattajana lepsu. (k) | Norjan kuningas Olavi oli asiakkaana varsinainen herrasmies. (l)

Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali voi ilmaista muutosaltista ominaisuutta, esim. Hän on sairaana ~ täällä opettajana. Tällainen lause sisältää siis aikaulottuvuuden: tilan esitetään vallitsevan tietyllä hetkellä. Sen sijaan predikatiivilauseessa ominaisuus esitetään ilman aikaulottuvuutta: Hän on sairas ~ opettaja. Kun lauseen verbinä on olla, essiivisijaisena predikatiiviadverbiaalina toimivalla adjektiivilausekkeella on semanttisia rajoituksia. Tavallisia tässä ovat sellaiset adjektiivit, jotka kuvaavat mm. subjektin tarkoitteen terveyden tilaa, täyteyttä tai avoimuutta, esim. sairaana, terveenä, huonona, ehjänä, täynnä, avoinna. Lisäksi mahdollisia ovat eräät mentaalista tilaa kuvaavat adjektiivit kuten (olla) tiukkana sekä käyttäytymistä ilmaisevat adjektiivit kuten (olla) villinä.

(f)

Ja työvoimatoimiston kanssa tuli olla tarkkana ettei joutunut karenssiin. (k) | Osa kymmenestä hytistä oli tyhjänä vielä, – –. (k) | Paasikivi oli suorastaan vauhkona – –. (L)

Jos lauseeseen sisältyy paikan adverbiaali, essiivisijaisina predikatiiviadverbiaaleina voi esiintyä muitakin adjektiiveja, ainakin järjestystä ilmaisevat kuten ensimmäisenä, seuraavana, mahdollisesti eräät muutkin: Hän oli paikalla ensimmäisenä; Olin taas töissä nuhaisena; vrt. ^?Olin taas nuhaisena. Essiivisijaisena predikatiiviadverbiaalina adjektiivi ilmaisee siis yleensä jonkinhetkistä tilaa eikä pysyvää ominaisuutta. Poikkeus on lopullista tilaa ilmaiseva kuollut: Hän on ollut puolisen vuorokautta kuolleena, – – (k).

Sellaiset adjektiivit, jotka eivät ilmaise muutosaltista ominaisuutta, eivät tavallisesti esiinny olla-verbillisessä lauseessa essiiviadverbiaalina. Esimerkiksi kategorioivat adjektiivit ilmaisevat pysyvää, paikasta ja ajasta riippumatonta ominaisuutta: *Pöytä on puisena; *Hän on suomalaisena. Myöskään ulkoista hahmoa kuvaavat adjektiivit eivät yleensä ilmaise muutosaltista ominaisuutta: *Pöytä on pyöreänä; *Kivi on suurena ja painavana. Useimmat mentaalista tilaa tai fyysistä ominaisuutta tarkoittavat adjektiivit sen sijaan ilmaisevat muutosaltista tilaa, esim. iloinen lapsi voi äkkiäkin muuttua surulliseksi tai kitiseväksi. Silti tällaisia adjektiiveja ei yleensä käytetä essiivisijaisina predikatiiviadverbiaaleina olla-verbillisissä lauseissa: ^?Hän on iloisena, ^?Lapsi on iloisena pihalla. Muutosalttius ei siis sinänsä vielä mahdollista adjektiivin käyttöä essiivisijaisena adverbiaalina. (Muiden kuin olla-verbin kanssa erityyppiset adjektiivit ovat mahdollisia essiivisijaisina predikatiiviadverbiaaleina, esim. Lapsi jäi iloisena ~ tyytyväisenä pihalle.)