Ilmisubjekti on valinnainen ensimmäisen ja toisen persoonan verbinmuodon yhteydessä, jotka sallivat kukin vain tietyn subjektin, minä, sinä, me tai te. Subjektin poisjäänti on ominaista kirjoitetulle kielelle, jossa persoonat käyttäytyvät eri tavoin: 1. ja 2. persoonan pronominisubjekti jää yleensä pois (a), kolmannen yleensä ei (b). Kolmaspersoonaisen verbin mahdollisten subjektien joukko onkin rajaton.
Puhutussa kielessä subjektipronominit ovat yleisempiä ja pronominin ilmipano eri persoonissa täten yhtenäisempää. Ainakin vastakysymykset ja lyhyet vastaukset, kuten esimerkin (c) Tuut vai ja Tulen, ovat usein subjektittomia:
V: | Minä tulen huomenna Helsinkiin?, |
S: | Tuut vai, |
V: | Tulen, |
S: | Ahaa:, |
V: | heh hee Ajattelin: sä oot yy Asko sano et sä oot sielläp (.) jossaki laitoksella. (p) |
Kolmaspersoonaisen verbin subjektittomuus, joka saa tulkintansa tarkoitteen edeltävästä maininnasta, on nolla-anaforaa (d) (» § 1431). Monissa puhutun kielen varianteissa juuri monikollisen nolla-anaforan tapauksessa käytetään verbin monikon kolmatta persoonaa (e) (» § 1282). Subjektiton monikon kolmas persoona esiintyy myös yleistävänä (f) (» § 1330).
L: | Lentäenkö ne meni. |
V: | Joo ja vaihtovat Pariisissa kenttää ja konetta. (p) |