Ilmisubjekti on valinnainen ensimmäisen ja toisen persoonan verbinmuodon yhteydessä, jotka sallivat kukin vain tietyn subjektin, minä, sinä, me tai te. Subjektin poisjäänti on ominaista kirjoitetulle kielelle, jossa persoonat käyttäytyvät eri tavoin: 1. ja 2. persoonan pronominisubjekti jää yleensä pois (a), kolmannen yleensä ei (b). Kolmaspersoonaisen verbin mahdollisten subjektien joukko onkin rajaton.
Puhutussa kielessä subjektipronominit ovat yleisempiä ja pronominin ilmipano eri persoonissa täten yhtenäisempää. Ainakin vastakysymykset ja lyhyet vastaukset, kuten esimerkin (c) Tuut vai ja Tulen, ovat usein subjektittomia:
| V: | Minä tulen huomenna Helsinkiin?, |
| S: | Tuut vai, |
| V: | Tulen, |
| S: | Ahaa:, |
| V: | heh hee Ajattelin: sä oot yy Asko sano et sä oot sielläp (.) jossaki laitoksella. (p) |
Kolmaspersoonaisen verbin subjektittomuus, joka saa tulkintansa tarkoitteen edeltävästä maininnasta, on nolla-anaforaa (d) (» § 1431). Monissa puhutun kielen varianteissa juuri monikollisen nolla-anaforan tapauksessa käytetään verbin monikon kolmatta persoonaa (e) (» § 1282). Subjektiton monikon kolmas persoona esiintyy myös yleistävänä (f) (» § 1330).
| L: | Lentäenkö ne meni. |
| V: | Joo ja vaihtovat Pariisissa kenttää ja konetta. (p) |
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä