Etenkin A- ja MA-infinitiivin totaaliobjektin sija vaihtelee hallitsevan lauseen rakenteen mukaan, kun infinitiivilauseke on verbin täydennyksenä. Tällaisille lauseille on myös ominaista, että infinitiivin subjekti tulkitaan samaksi kuin hallitsevan rakenteen subjekti tai objekti.
Perussubjektillinen lause | Nesessiivi-, passiivi-, imperatiivilause |
Haluaisin selvittää asian. | Asia haluttiin selvittää. |
Hoidin asian kutsumalla Esan mukaan. | Yritä hoitaa asia kutsumalla Esa mukaan. |
Haluaisin saada jonkun hoitamaan asian. | Meidän pitäisi saada joku hoitamaan asia. |
Infinitiivin objekti käyttäytyy sijan suhteen kuin olisi finiittiverbin objekti, riippumatta väliin tulevien infinitiivien määrästä. Samaan lauseeseen sisältyvät yksikölliset totaaliobjektit ovat joko genetiivissä tai nominatiivissa kaikilla rakenteen tasoilla. Useampia objekteja voi olla, kun verbi saa sekä objektin että MA-infinitiivilausekkeen, esim. panna joku tekemään jotakin (a).
Toinen vastaavanlainen rakenne on sellainen, jossa A-infinitiivilauseke kuuluu objektina olevaan NP:hen (b); tässä on tosin vaihtelua (» § 940).
Samat periaatteet koskevat MA-infinitiivin objektia, kun infinitiivilauseke liittyy predikatiivina tai predikatiivissa olevaan adjektiiviin ja on samasubjektinen (c).
Samalla tavoin määräytyy myös tavan ja keinon määritteenä olevan infinitiivilausekkeen objektin sija (d). Nämäkin rakenteet ovat hallitsevan lauseen kanssa samasubjektisia (kuitenkin » § 939).
Vaihtelua on sellaisen infinitiivilausekkeen objektissa, jota luonnehtii predikatiiviadverbiaali: perussubjektillisessakin lauseessa voi olla nominatiiviobjekti (e). Jos rakenne on kompleksinen, objekti saattaa muutenkin olla odotuksenvastaisesti nominatiivissa (f).