Olosijainen paikan adverbiaali ilmaisee lauseen puitemääritteenä tilanteen paikan: Luin junassa kirjaa ja metrossa selailin ilmaislehteä; Konsertissa hän muisteli mummiaan. Olemis- ja pysymisverbien täydennyksenä tällainen adverbiaali taas osoittaa nimenomaan subjektitarkoitteen paikan: Talon katolla on mies; Pysyn mieluiten maissa. Olosijaisen adverbiaalin ilmaisema paikka voidaan kuitenkin hahmottaa objektitarkoitteen sijaintipaikaksi varsinkin säilyttämistä (a) ja siirtämistä (b) tarkoittavien verbien sekä eräiden tilan aiheuttamista ilmaisevien kausatiivisten verbien (c) yhteydessä. Tämä on suhdesäännön mukaista.
Havaitsemisverbien kuten katsoa, huomata, tuntea yhteydessä esiintyvä olosijainen paikan adverbiaali hahmottuu usein nimenomaan objektitarkoitteen sijaintia osoittavaksi, varsinkin kun objekti on elotontarkoitteinen ja adverbiaalin ilmaisema paikka sellainen, jossa kyseinen elollinen subjektitarkoite ei tavallisesti ole (d). Kun sekä subjekti että objekti ovat ihmistarkoitteisia ja adverbiaalin ilmaisema paikka ihmisellekin luonteva, lause voi olla kaksitulkintainen sen suhteen, ilmaiseeko adverbiaali subjektin vai objektin tarkoitteen sijaintipaikkaa (e). Tulkinta perustuu tarkoitteesta riippumatta kuitenkin kontekstiin (f).
Suuntasija kertoo näköhavaintoa ilmaistaessa yleensä subjektin tarkoitteen eli havaitsijan paikan riippumatta verbin transitiivisuudesta. Mahdollisia ovat niin ero- kuin tulosija: Sieltä ~ sinne näkyi koko kaupunki; Näin sinne ~ sieltä sinutkin. Erosija on vakiintunut subjektin tarkoitteen (katsojan tai puhujan) asemaa ilmaisevaksi aktiivista tarkkailua (g) ja kommunikaatiota (h) ilmaiseviin lauseisiin.