Subjektilla on verbin täydennyksistä eniten agentin eli tekijän ominaisuuksia. Subjektin tarkoite onkin tyypillisemmin elollinen kuin muiden lauseenjäsenten. Agentin ominaisuuksia ovat toiminnallisuus, omavoimainen liike (Aallot vyöryvät rantaan) ja kyky panna alulle tapahtumia (Tuuli kaatoi puun), jotka voivat päteä elottomiinkin. Lisäksi niihin kuuluu pelkästään elollisille olioille ominainen tajunnallisuus eli kyky muodostaa mielikuvia ja aikomuksia (Minä haluan kuuluisaksi) sekä tuntea ja aistia (Koira pelkää sinua). Kaikki nämä piirteet eivät välttämättä ole läsnä samassa subjektitarkoitteessa. Etenkin kun subjekti on predikaatin ainoa täydennys, tekijän piirteet voivat puuttua siltä tyystin. Näin on monien muutosverbien laita, samoin olla-verbin: Lasi särkyi ~ on rikki.
Prototyyppisten tekemisverbien subjektilla on kaikki agentin semanttiset ominaisuudet (a). Muut kuin tekemisverbit järjestyvät yleensä näiden mallin mukaan siten, että yksi täydennyksistä tulkitaan agentiivisimmaksi. Mentaalisten ja tunneverbien subjektin erottavat muista täydennyksistä erityisesti tajunnallisuus ja aistimiskyky eli kokijan ominaisuudet (b). Täysin epäagentiivinen subjekti on predikatiivilauseissa (Sinä olet niin kaunis) ja eräiden verbien yhteydessä (c).
Tilanmuutoksen, esim. vanhenemisen, läpikävijä on rooliltaan lähinnä patientti. Verbin kuulua subjekti voi viitata elottomaan olioon, vaikka adverbiaalin tarkoite olisi elollinen ja siten kykenevä vaikuttamaan subjektin tarkoitteeseen. Verbi muistuttaa ilmaisee symmetristä suhdetta: jos x muistuttaa y:tä niin y muistuttaa x:ää. Suhteen osapuolista tulee subjektiksi se, joka suoremmin liittyy kulloiseenkin puheenaiheeseen eli on topikaalisempi. Agentiivisuuden lisäksi subjektille onkin tyypillistä viittaaminen lauseen puheenaiheeseen ja sikäli referentiaalinen jatkuvuus (» § 1370 – 1372, 1443).