Lauseen informaatiorakenteeksi sanotaan sen informaation annosteluun liittyvää jäsennystä: mihin informaatio liittyy, mitä pidetään annettuna ja mitä esitetään ilmauksen varsinaisena uutisena. Informaatiorakenteeseen kuuluu lauseen jakautuminen temaattiseen ja remaattiseen osaan; jälkimmäistä sanotaan yleensä lyhyyden vuoksi reemaksi. Seuraavassa esitellään kaksi perustapaa, joilla informaatiorakenne ja lauseen kenttärakenne liittyvät toisiinsa.
Jako temaattiseen ja remaattiseen voi ensinnäkin noudattaa jakoa teemapaikkaan ja loppukenttään. Kun teema (teemapaikkainen lauseke) ilmaisee lauseen puheenaiheen eli sen olion tai asian, johon sanottu ensisijaisesti liittyy, se kuuluu informaatiorakenteessa lauseen temaattiseen osaan eli siihen, mikä on kontekstin perusteella tiedettävissä tai pääteltävissä. Loppukenttä lisää puheenaiheesta jotakin, mikä ei kuulu temaattiseen osaan, eli toimii lauseen reemana (a).
| Teemapaikka | loppukenttä |
| Temaattinen osa | Reema |
| Putket | ovat jäässä. |
| Alkeiskurssi | voi maksaa tuhansia euroja. |
| Minulla | ei taida olla siihen varaa. |
Kontekstista ilmenevään tai pääteltävään temaattiseen osaan voi kuulua teeman lisäksi myös osa loppukenttää. Remaattista on silloin vain osa loppukentästä; informaatiorakenteessa tätä osaa sanotaan suppeaksi reemaksi (b). Tällöin lause edellyttää kontekstiltaan enemmän kuin tapauksessa (a): puheena ei ole pelkästään teeman tarkoite vaan myös se tilanne, jossa tämä on osallisena. Suppea reema lisää temaattiseen osaan siitä puuttuvan tiedon.
| Teemapaikka | Loppukenttä | |
| Temaattinen osa | Reema | |
| Alkeiskurssi | voi maksaa | tuhansia euroja. |
| Tehtävään | soveltuvat parhaiten | palveluskoirarodut. |
Suppea reema voi eräin edellytyksin olla myös esikentässä (» § 1382 – 1384). Jos subjekti tai muu lausetyypin ensisijainen jäsen sijoittuu loppukenttään, on tavallista mutta ei välttämätöntä, että juuri se tulkitaan suppeaksi reemaksi, kuten lauseessa Tehtävään soveltuvat parhaiten palveluskoirarodut (» § 1374 – 1375).
Huom. Informaatiorakennetta koskeva terminologia on kirjavaa, ja samaakin termiä käytetään usein eri tavoin. Teemaa sanotaan myös topiikiksi ja reemaa fokukseksi (esim. Lambrecht 1994). Temaattisen osan ja reeman jakaumaa havainnollistetaan usein sillä, mihin kysymykseen tarkasteltava lause intuitiivisesti sopii vastaukseksi: Mitä voit kertoa alkeiskurssista? Se voi maksaa tuhansia euroja, tai suppean reeman tapauksessa Mitä alkeiskurssi maksaa? Se voi maksaa tuhansia euroja (esim. L. Carlson 1983). Menetelmä ei kerro todellisesta vuorovaikutuksesta eikä tulkintaprosesseista vaan pyrkii eksplikoimaan sitä, millä eri tavoilla lause voi olla kontekstissaan relevantti.
Monissa tutkimuksissa erotetaan myös tapaustyyppi, jossa koko lause toimii reemana (fokuksena). Näin voi olla, kun lause on kokonaisuudessaan uutinen esim. vastatessaan kysymykseen Mitä uutta? tai Mitä nyt? Teemapaikassa on tällöin sen oletusarvoinen täyttäjä, ts. yleensä subjekti: Putket on jäässä. Erilaisia informaatiorakenteen tulkintoja voi tukea erilainen prosodia, mutta suomen osalta asiasta ei ole tutkimusta.
Edellinen pykälä