Kun lausetyyppiin ei kuulu perussubjektia, lauseessa on neutraalina teemana jokin muu nominaalinen lauseke, lausetyypin ensisijainen täydennys. Se voi olla paikanilmaus, e-subjekti, omistajaa ilmaiseva adverbiaali, elatiivimuotoinen adverbiaali tai kokijaa ilmaiseva partitiiviobjekti (» § 891 – 906).
Teema | Loppukenttä | |
Täällä | on liikaa väkeä. | [eksistentiaalilause] |
Meitä | on liikaa yhteen huoneeseen. | [kvanttorilause] |
Vaarilla | on puuvene. | [omistuslause] |
Meistä | tulee kuuluisia. | [tuloslause] |
Minua | naurattaa. | [tunnekausatiivilause] |
Täällä ~ minulla | on kylmä ~ mukavaa. | [tilalause] |
Tuosta kesästä | on nyt kaksikymmentä vuotta. | [muita rakenteita] |
Teistä | ei taida olla tähän. | |
Näin | käy jos on liian ahne. |
Kun lausetyypillä voi olla neutraalina teemana yhtä hyvin kokija tai paikanilmaus, kuten tyypissä Täällä ~ minulla on mukavaa, kokija on näistä teemaksi ensisijainen. Tätä osoittaa se, että kun lauseessa on molemmat, neutraali teema on kokija (a).
Yksipersoonaisessa passiivissa ja nollapersoonassa ei ole lausetyypin ensisijaista täydennystä vaan teeman valinta riippuu kontekstista (» § 1316, 1350). Silti yksi lauseenjäsen voi olla muita odotuksenmukaisempi teema. Aivan kuten vastaavissa intransitiivisissa lausetyypeissä, oletusarvoinen teema on transitiivisessa kvanttorilauseessa partitiivi-NP (b) (» § 902), tuloslauseessa elatiivi-NP (c) (» § 904). Puiteadverbiaalikin voi tosin olla neutraali teema (d).
Teeman valinta perustuu vastaavasti kontekstiin myös infinitiivisubjektillisissa lauseissa ja nesessiivirakenteessa, jossa ei ole genetiivisubjektia (e).