Substantiivit, adjektiivit ja adverbit muodostavat pääasiassa kiinteitä lausekkeita. Niiden adverbiaalit, jotka tavallisesti ovat pääsanansa jäljessä, voivat kuitenkin olla niistä erillään. Tämä on vakiintuneinta olla-verbin yhteydessä omistus-, eksistentiaali- ja predikatiivilauseissa:
| NP | Omistuslauseessa | Siitä | minulla on | pari esimerkkiä. |
| Eksistentiaalilauseessa | Tähän | on | monta syytä. | |
| Predikatiivina | Jostakin | tämä nyt on | osoitus. | |
| AP | Predikatiivina | Säähän | vieraat sentään olivat | tyytyväisiä. |
| AdvP | Predikaatin osana | Näköalasta | turistit olivat | ihan innoissaan. |
Adverbiaali katsotaan substantiivin laajennukseksi, koska sen läsnäolo ja tulkinta perustuu juuri kyseiseen substantiiviin. Usein adverbiaalin voi yhtä hyvin ajatella liittyvän verbin ja substantiivilausekkeen yhdessä muodostamaan predikaattiin. Selvintä tämä on, kun verbirakenne on idiomaattinen, kuten ottaa ~ pitää yhteyttä (johonkin), saada yhteys (johonkin). Muutenkin hajarakenteen mahdollisuus saattaa riippua ilmaustyypin vakiintuneisuudesta. Esimerkiksi sanat matka, retki ja vierailu muodostavat suuntasijaisine adverbiaaleineen hajarakenteita tehdä-verbin kanssa: Lähisaarille voi tehdä retkiä. Toisaalta matka johonkin myytävän tuotteen merkityksessä esiintyy hajarakenteena myös kaupankäyntiin liittyvien verbien yhteydessä: Turkkiin myydään ~ saa vielä halpoja seuramatkoja.
Huom. 1. Teemana oleva genetiivimuotoinen NP voi ilmaista verbin jäljessä olevan substantiivin tarkoitteen omistajan: Äidin on ihan sydänkin kipeä teidän tähtenne (k); Sun on miehes ulkomailla (elokuvasta). Tällainen ns. irrallinen genetiivi keskittyy erottamattomaan omistukseen: ruumiinosien, pukimien ja perheenjäsenten ilmauksiin. Rakenne on länsimurteinen; sen voi ymmärtää hajarakenteeksi (Vilkuna 1989: 170–172) tai siten, että genetiivi on adverbiaalinen (Huumo – Inaba 1997).
Huom. 2. Seuraavanlaisissa olla-verbillisissä lauseissa on adjektiivin tai adverbin astemäärite erillään pääsanastaan.
Astemääritteistä esim. melko, aika, suhteellisen eivät kuitenkaan esiinny tällä tavoin. Toisaalta mm. kovasti ja kovin esiintyvät myös verbin määritteinä, joten esim. lauseessa Kovasti se on aidon tuntuinen, Lauri toteaa (l) ei ole välttämätöntä pitää kovasti-sanaa irrallisena määritteenä.
Edellinen pykälä