Hajarakenteessa lause sijaitsee hallitsevan lauseen reunalla (a). Yhtäjaksoisessa vaihtoehdossa lause on toisen lauseen keskellä, mikä saattaa vaikeuttaa tämän rakenteen hahmottamista (b).
Toisaalta lauseesta irrallisen tukipronominin tehtävänä on osoittaa lauseen sanajärjestystyyppi: pronomini voi tuoda esiin kontrastin lauseiden tarkoittamien asiaintilojen välillä (c) (» § 1380). Se voi myös osoittaa lauseen tunnusmerkkisesti verbialkuiseksi ja sen mukaisesti emfaattiseksi (d); tämä tulkinta ei kävisi ilmi ilman pronominia (On kumma, kun…) (» § 1385 – 1386).
Toiset lauseasemat suosivat hajarakennetta enemmän kuin toiset. Lauseesta irrallinen pro-sana tai pro-sanan sisältävä lauseke voi aloittaa lauseen joko teemana (e) tai esikentässä (f), mutta lauseen alussa esiintyy kirjoitetussa kielessä myös yhtäjaksoinen rakenne, esim. Se, että meistä tuli tapparalaisia, ei ollut sattuma (l); Niin hyvää tulosta, että kaikki olisivat tyytyväisiä, Brysselistä tuskin on mahdollista tuoda (l).
Teemapaikka | V X | Lause |
Se | ei ollut sattuma, | että näin kävi. |
Esikenttä | Teemapaikka | V X | Lause |
Sitä | minä | en vieläkään ymmärrä, | että tässä näin kävi. |
Pro-sana voi olla teemana niin, että sitä edeltää toinen ilmaus (g). Yhtäjaksoisina tällaisia rakenteita esiintyy harvakseltaan, jos lause on lyhyt, esim. Ei se mitä näkyy pinnalta ole olennaisinta (l).
Teemapaikka | V X | Lause | |
Ketä | se | kiinnostaa, | missä minä kuljen? |
Hajarakenne on käytännössä ainoa mahdollisuus, kun ilmaus on loppukentässä mutta ei viimeisenä (h). Etenkin pelkkä verbi lienee lauseen jäljessä mahdoton: *En minä (sitä), että olisin jotain yletöntä halunnut, tarkoita.
Teemapaikka | (X) pro X | Lause | |
En | minä | niin sanonut, | että se väärin olisi. |
Äiti | ei ota semmoista mukaan, | joka kiukuttelee. |