Teema edeltää loppukenttää, jonka aloittaa neutraalissa järjestyksessä finiittiverbi (teeman ja verbin väliin tulevista aineksista » § 1393). Teemana voi olla subjekti tai muu lausetyypin ensisijainen täydennys, mutta myös jokin muu laajennus ja eräissä tapauksissa paikanpitäjänä toimiva pronomini tai partikkeli (» asetelma 171).
| Subjekti | Arviointi | on ajankohtainen asia. |
| Meidän | pitää arvioida itseämme. | |
| Vieraita | tulee viisi. | |
| Lausetyypin muu ensisijainen täydennys | Vierailla | on jo kiire. |
| Maineesta | tulee helposti rasite. | |
| Muu laajennus, lause subjektiton | Arviointia | pelätään suotta. |
| Tuloksiin | pitää kiinnittää enemmän huomiota. | |
| Ulkona | hämärtää. | |
| Muu laajennus, subjekti loppukentässä | Arvioinnin | suorittaa erityinen työryhmä. |
| Yhtä tärkeitä | ovat monet muut tekijät. | |
| Tehtävään | soveltuvat parhaiten palveluskoirarodut. | |
| Paikanpitäjä | Se | on turha enää valittaa. |
| Sitä | voi istua vaikka tuntikausia koneen ääressä. |
Teema-alkuinen lause on yleinen ja useimmissa tapauksissa neutraali eli järjestykseltään tunnusmerkitön verrattuna tapauksiin, joissa teemaa edeltävässä esikentässä on nominaalinen lauseke tai verbi. Subjektilla on etuoikeus teemapaikkaan; se on oletusarvoinen teema. Yhdessä loppukentän verbialkuisuuden kanssa tämä merkitsee, että lauseen perusjärjestys on SVX.
Lausekkeen sijainti teemapaikassa osoittaa, että sen tarkoite on lauseen puheenaihe. Puheenaihe on tyypillisesti tarkoite, joten teemapaikka kuuluu ensisijaisesti referentiaaliselle substantiivilausekkeelle (» § 1406). Siinä voi kuitenkin olla myös epäreferentiaalinen ilmaus, esimerkiksi predikatiivi, predikatiiviadverbiaali tai infiniittinen verbi, joka ilmaisee jotain tekstissä jo pohjustettua (a).
Toisaalta teema-alkuinen lause on perustyyppi, jota käytetään riippumatta siitä, onko teemapaikassa oleva ilmaus lauseen puheenaihe. Näin on etenkin silloin, kun teemapaikassa on subjekti tai muu paikan ensisijainen täyttäjä; esim. kieltohakuinen kvanttoripronomini ei yleensä viittaa puheenaiheeksi hahmotettavaan tarkoitteeseen (b).
Teemapaikassa voi puhutussa kielessä olla myös paikanpitäjä: paikan täyttävä mutta epäreferentiaalinen pronomini tai partikkeli (c). Nominatiivimuotoisena se-pronominin voi katsoa muodolliseksi subjektiksi (» § 915). Partikkeli sitä, joskus myös proadverbi tässä, toimii paikanpitäjänä etenkin nollapersoona- ja passiivilauseissa (» § 1317, 1350; vrt. myös § 1382). Myöskään paikanpitäjänä toimivaa elementtiä ei voi katsoa lauseen puheenaiheeksi.
| Teemapaikka | Loppukenttä |
| Se | on turha enää valittaa. |
| Sitä | väsyy joskus ihan mahdottomasti. |
| Tässä | eletään vain päivä kerrallaan. |
Edellinen pykälä