Subjektin tai muun teeman edellä voi olla finiittiverbi, usein kieltoverbi (» § 1387). Funktioltaan samaa tyyppiä ovat sellaiset lauseet, joiden esikentässä on modaalinen partikkeli kyllä, kai, toki tai tuskin tai partikkeliketju kyllä kai (» § 1603, 1608 – 1609).
Tällaiset lauseet koskevat ensisijaisesti polaarisuutta: sitä, pitääkö ilmaistu asiaintila paikkansa vai ei. Verbialkuisuus on vaihtoehtokysymysten kieliopillinen ominaisuus, mutta muuten se on tunnusmerkkistä verrattuna vastavaan teema-alkuiseen järjestykseen, jossa verbi on loppukentän alussa. Lause on usein myös verbiloppuinen (» § 1390). Järjestystyyppiin kuuluvat seuraavanlaiset lauseet:
Oletko | sinä | nähnyt Hannaa? | ~ | Hannaa nähnyt? |
Ei | siitä | olisi tullut mitään. | ~ | olisi mitään tullut. |
Kyllä | siellä | on käyty varkaissa. | ~ | on varkaissa käyty. |
Kai | sinä | sentään tunnet Harrin? | ~ | sentään Harrin tunnet? |
Tunnetaan | tällaisia | enemmänkin. | ||
Onpa | täällä | kuuma. | ||
Sataapas | täällä. |
Teema on tällaisissa lauseissa tyypillisesti jatkuva, esim. anaforinen. Finiittiverbi tai partikkeli edeltää teemaa välittömästi. Partikkeli kai voi kuitenkin olla finiittiverbin ja teeman välissä. Tämä on vakiintunut järjestys, kun lausetta käytetään kysymyksenä (a) (» § 802).
Verbialkuinen ja kyllä-alkuinen järjestys ovat merkitykseltään lähellä toisiaan (b). Täysin synonyymisiä ne eivät ole, sillä kyllä-alkuisella lauseella voi oikaista jonkin nominaalisen lausekkeen ilmaiseman seikan, kun taas verbialkuinen lause oikaisee ilmaistun tai implikoidun asian polaarisuuden (c). (Kyllä- ja verbivastauksista kysymyksiin » § 1202 – 1203.)
Suppeampikäyttöinen verbialkuisen järjestyksen tyyppi on sellainen, jossa kieltoverbi tai kyllä-partikkeli ja verbi (lähinnä olla tai taitaa) ovat lauseen alussa peräkkäin ja subjekti tai muu lausetyypin ensisijainen täydennys seuraa niitä. Tällaiset lauseet poikkeavat puhutussa kielessä prosodialtaan vastaavista lauseista, joissa ei tai kyllä on välittömästi teeman edellä. Myönteisenä lause ilmaisee päivittelyä (d), kielteisenä affektista tai ironista päätelmää sanotusta (e).
Huom. Rakenteeltaan tässä käsiteltävää tyyppiä on lause, jossa verbin sijainti esikentässä luo konsessiivisen merkityksen: Tekee Clinton niin tai näin, hän häviää (l); Tekipä Clinton niin tai näin – – (» § 1143). Sama rakenne on usein alisteisilla lauseilla, jotka alkavat konjunktion ja kieltoverbin sulaumalla: Oletimme, etteivät nahkatakit näyttäytyisi kulmilla (k) (» § 141 – 143). Niissä kieltoverbin asema ei luo reaktiivista merkitystä, jollaisen se voi sulautumattomana luoda, esim. Sitä paitsi voin vielä tunnustaa, että en minä sitä ensimmäisellä kerralla huomannut vaan minulle huomautettiin siitä (k) (» § 1387).