VISK - § 1385 Huomio sanotun paikkansapitävyydessä

SISÄLLYS > ILMIÖT > Sanajärjestys > Esikenttä ja esikenttäalkuiset lauseet > Esikentässä finiittiverbi, kieltosana tai modaalinen partikkeli > § 1385 Huomio sanotun paikkansapitävyydessä

§ 1385 Huomio sanotun paikkansapitävyydessä

Subjektin tai muun teeman edellä voi olla finiittiverbi, usein kieltoverbi (» § 1387). Funktioltaan samaa tyyppiä ovat sellaiset lauseet, joiden esikentässä on modaalinen partikkeli kyllä, kai, toki tai tuskin tai partikkeliketju kyllä kai (» § 1603, 1608 – 1609).

Voi se noinkin olla, en minä tiedä. | Kyllä kai sinä sen tajuat, että ne pojat ei enää kysele. (k) | ”Ala vetää.” ¶ ”Kai tässä seisoa saa.” (k) | Toki Vammalan kokoisessa kaupungissa uimahalli pitäisi olla. (l)

Tällaiset lauseet koskevat ensisijaisesti polaarisuutta: sitä, pitääkö ilmaistu asiaintila paikkansa vai ei. Verbialkuisuus on vaihtoehtokysymysten kieliopillinen ominaisuus, mutta muuten se on tunnusmerkkistä verrattuna vastavaan teema-alkuiseen järjestykseen, jossa verbi on loppukentän alussa. Lause on usein myös verbiloppuinen (» § 1390). Järjestystyyppiin kuuluvat seuraavanlaiset lauseet:

Esikenttä	Teema	loppukenttä
Oletko	sinä	nähnyt Hannaa?	~	Hannaa nähnyt?
Ei	siitä	olisi tullut mitään.	~	olisi mitään tullut.
Kyllä	siellä	on käyty varkaissa.	~	on varkaissa käyty.
Kai	sinä	sentään tunnet Harrin?	~	sentään Harrin tunnet?
Tunnetaan	tällaisia	enemmänkin.
Onpa	täällä	kuuma.
Sataapas	täällä.

Teema on tällaisissa lauseissa tyypillisesti jatkuva, esim. anaforinen. Finiittiverbi tai partikkeli edeltää teemaa välittömästi. Partikkeli kai voi kuitenkin olla finiittiverbin ja teeman välissä. Tämä on vakiintunut järjestys, kun lausetta käytetään kysymyksenä (a) (» § 802).

(a)

Et kai sinä hullu aikonut itseäsi tappaa, se sanoi posket jäykkinä. (k) | Saat kai sinä silti normaalisti opintolainaa? (k)

Verbialkuinen ja kyllä-alkuinen järjestys ovat merkitykseltään lähellä toisiaan (b). Täysin synonyymisiä ne eivät ole, sillä kyllä-alkuisella lauseella voi oikaista jonkin nominaalisen lausekkeen ilmaiseman seikan, kun taas verbialkuinen lause oikaisee ilmaistun tai implikoidun asian polaarisuuden (c). (Kyllä- ja verbivastauksista kysymyksiin » § 1202 – 1203.)

(b)

Mitään syytä huoleen ei ole. On Kaukajärvellä ennenkin osattu järjestää mittavia tapahtumia. (l) ~ Kyllä Kaukajärvellä on ennenkin osattu järjestää mittavia tapahtumia.

(c)

– Ei taidegrafiikan oppimiseen riitä pelkkä kirjallisuus. Kyllä se on käden tekemisen taidetta ja taitoa. (l) ≠ On se käden tekemisen taidetta ja taitoa.

Suppeampikäyttöinen verbialkuisen järjestyksen tyyppi on sellainen, jossa kieltoverbi tai kyllä-partikkeli ja verbi (lähinnä olla tai taitaa) ovat lauseen alussa peräkkäin ja subjekti tai muu lausetyypin ensisijainen täydennys seuraa niitä. Tällaiset lauseet poikkeavat puhutussa kielessä prosodialtaan vastaavista lauseista, joissa ei tai kyllä on välittömästi teeman edellä. Myönteisenä lause ilmaisee päivittelyä (d), kielteisenä affektista tai ironista päätelmää sanotusta (e).

(d)

Kyllä oli maailman meno viime viikonvaihteessa taas levotonta. (L) | Lainkuuliaiset asiakkaat tietenkin poistavat elokuvan koneeltaan heti kun ovat katsoneet sen… joopajoo. Kyllä taitaa nuokin vuokratut leffat päätyä nettiin jaettavaksi tai sitten niitä lainaillaan kaveripiirille. (E)

(e)

– Ei tainnut Kivisaari tietää, millaisen joukon kanssa oli tekemisissä. (k) | Vain hänellä ja Arimolla ei ollut lapsia, Tuura ajatteli sipaisten kädellään vyötäröään, joka oli yhtä hoikka kuin hänen tänne tullessaankin. Ei ollut Arimosta naisensa pyöristäjäksi. (k)

Huom. Rakenteeltaan tässä käsiteltävää tyyppiä on lause, jossa verbin sijainti esikentässä luo konsessiivisen merkityksen: Tekee Clinton niin tai näin, hän häviää (l); Tekipä Clinton niin tai näin – – (» § 1143). Sama rakenne on usein alisteisilla lauseilla, jotka alkavat konjunktion ja kieltoverbin sulaumalla: Oletimme, etteivät nahkatakit näyttäytyisi kulmilla (k) (» § 141 – 143). Niissä kieltoverbin asema ei luo reaktiivista merkitystä, jollaisen se voi sulautumattomana luoda, esim. Sitä paitsi voin vielä tunnustaa, että en minä sitä ensimmäisellä kerralla huomannut vaan minulle huomautettiin siitä (k) (» § 1387).