§ 1389 Panin leivät uuniin ~ uuniin leivät: järjestystendenssejä

Loppukentässä voi verbin jäljessä olla useampia täydennyksiä tai määritteitä. Niiden keskinäinen järjestys on kieliopillisesti vapaa, mutta siihen vaikuttavat seuraavat tendenssit, jotka voivat kilpailla keskenään. Lisäksi järjestykseen vaikuttaa informaatiorakenne. Esimerkkinä mainitaan seuraavassa ensin neutraali, sitten tunnusmerkkinen järjestysvaihtoehto.

• Lyhyt ilmaus edeltää pidempää, esim. pronomini useampisanaista lauseketta: jahtasi kaikkia pitkän kepin kanssa – jahtasi pitkän kepin kanssa kaikkia.
• Nominaalinen lauseke (NP, adverbi- tai adpositiolauseke) edeltää infiniittistä lauseketta ja lausetta: vakuutti runsaslukuiselle toimittajien ja uteliaiden joukolle olevansa syytön – vakuutti olevansa syytön runsaslukuiselle toimittajien ja uteliaiden joukolle.
• Lausetta tai verbi-ilmausta määrittävä adverbiaali edeltää verbin täydennystä: siirtyi 15. elokuuta eläkkeelle – siirtyi eläkkeelle 15. elokuuta.
• NP edeltää lauseketta, joka predikoi siitä jotakin tai jonka subjektiksi se ymmärretään: väitti kaikkia pettureiksi – väitti pettureiksi kaikkia; sai asiat luistamaan – sai luistamaan asiat.
• Konkreettista tai metaforista siirtymistä tai sijaintia ilmaisevassa lauseessa lauseke, jonka tarkoitteen sijainnista on kyse, edeltää sijainnin ilmaisevaa lauseketta: pani leivät uuniin – pani uuniin leivät.
• Siirtymisen ilmauksessa lähtöpaikka edeltää tulopaikkaa eli järjestys on ikoninen: muutti Helsingistä Mäntsälään – muutti Mäntsälään Helsingistä.

Predikoivia ja sijainnin ilmauksia koskevat tendenssit ovat keskenään samantyyppisiä: lauseke, jonka tulkinta jollakin tavoin edellyttää toista ilmausta, seuraa tätä. Tätäkin voi pitää ikonisuutena, kuten järjestystä lähtöpaikka – tulopaikka.

Muiden tendenssien vastaiset järjestykset voivat perustua siihen, että lyhyempi lauseke edeltää pitempää (a).

Lausekkeen pituus ja sen rakenne korreloivat siten, että infiniittiset lausekkeet ja lauseet ovat yleensä nominaalisia lausekkeita pitempiä. Ne sijoittuvat kuitenkin viimeiseksi, vaikka näin ei olisikaan; finiittinen lause on verbikentässä käytännöllisesti katsoen aina viimeisenä. Rakenne on siis tässä suhteessa pituutta painavampi tekijä. Se on myös painavampi kuin predikoivia lauseenjäseniä koskeva periaate. Tämä näkyy mm. tyypistä katsoa jokin joksikin, pitää jotakin jonakin: vaikka objekti muuten on ennen predikatiiviadverbiaalia, infinitiivilausekkeena edustuva objekti on sen jäljessä: katsoa järkevimmäksi ~ pitää hyvänä ratkaisuna tehdä jotakin.

Toisaalta poikkeama tendenssistä kertoo lauseen informaatiorakenteesta. Kirjoitetussa kielessä, jossa tulkinnalle ei ole prosodian tukea, lauseen loppu ymmärretään yleensä remaattiseksi. Järjestyksellä voidaan siten osoittaa viimeinen lauseke suppeaksi reemaksi. Pituus ja informaatiorakenne vaikuttavat kuitenkin usein samaan suuntaan (b). Esimerkissä (c) lähtö- ja tulopaikan epäikoninen järjestys osoittaa, että lähtöpaikka ja ajankohdan adverbiaali muodostavat lauseen reeman, kun taas tulopaikka kuuluu kontekstissa annettuna olevaan ainekseen. Vastaava koskee esimerkkien (b) ja (d) objektia ja predikatiiviadverbiaalia.

Puiteadverbiaali voi seurata verbin täydennystä siksi, että se on remaattinen (e), mutta myös neutraalisti (f).

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus