Lauseke voidaan osoittaa fokukseksi käyttämällä predikatiivilausetta Se + olla + NP + relatiivilause, jossa relatiivilause määrittää subjektina olevaa pronominia mutta on siitä irrallaan. Tällaista rakennetta sanotaan fokusoivaksi lohkorakenteeksi. Sanajärjestys on tunnusmerkitön (a) tai sitten itsessäänkin fokusoiva siten, että NP on pronominisubjektin edessä (b). Myös relatiivilause on usein verbiloppuinen.
Rakenteen fokusoiva tehtävä perustuu siihen, että sillä osoitetaan se-subjektin ja toisen NP:n tarkoitteet samoiksi ja tarkoite siten yksiselitteiseksi (ekvatiivilause, » § 950). Tästä syystä koko lohkorakenteen referentiaalinen merkitys on sama kuin yksinäislauseen, jonka subjektina on ensimmäisen lauseen NP ja muut ainekset ovat samat kuin relatiivilauseessa: Työnjohtaja pani sen sinne; lohkorakenteen retorinen arvo on kuitenkin yksiselitteisen samastuksen ansiosta suurempi. Ero on myös informaatiorakenteessa: NP on fokus, muu osa lauseesta temaattista ainesta, samoin kuin reema-alkuisissa lauseissa (» § 1383).
Fokuksena voi olla myös paikan, ajan tai määrän ilmaus (c).
Fokusoivaa lohkorakennetta on perinteisesti käytetty sananlaskuissa (Kauppa se on mikä kannattaa), joiden mallia varioivat ryhmän (d) esimerkit. Muuten sitä käytetään edellä sanotun korjaamiseen (e) ja muutenkin implikoimassa tarkoitteen yksiselitteisyyttä (f), etenkin kysymyksissä (g).
| OE: | niin. (.) kyllä minä (.) tuossa (.) sitä mieltä olen kieltämättä jos (.) liikkeen johto |
| panee sen ilmotustaululle, ja | [jos se koskee,] | |
| OP: | [eiks se ollu se se oli] työnjohtaja joka | |
| se just se Ville Vainio joka pani sen sinne (p) | ||
Huom. Toinen fokusoiva rakenne, jossa käytetään relatiivilausetta, koostuu (se) mikä-alkuisesta lauseesta predikatiivilauseesta, jossa predikatiivi on fokus. Tähän ei kuulu hajarakennetta.
Edellinen pykälä