Vaihtelematon partitiivimuotoinen substantiivipredikatiivi ilmaisee materiaalia tai inkluusiota: tiettyyn alueeseen tai joukkoon sisältymistä.
Materiaalin predikatiivi on yksikön partitiivissa ja ilmaisee aineen, josta subjektin tarkoite on tehty (a). Vaihtoehtoinen ilmaisutapa on elatiivi: Pyjama on (tehty) silkistä.
Myös alueeseen sisältymistä ilmaiseva predikatiivi on yksikön partitiivissa (b). Sekä subjekti että predikatiivi tarkoittavat aluetta, ja lause ilmaisee, että subjektin tarkoittama alue on osa predikatiivin tarkoittamaa; predikatiivina on usein paikannimi. Vaihtoehtoina ovat ilmaukset kuulua johonkin ja olla osa: Pispala kuuluu Suomeen; Pispala on osa Suomea.
Muuten inkluusion predikatiivi on monikon partitiivissa (c). Lause ilmaisee, että subjektin tarkoite kuuluu jäsenenä predikatiivin ilmaisemaan joukkoon. Predikatiivi on yleensä määräinen ja siihen sisältyy usein määräinen tarkenne (d) (» § 1415), kuten mm. kiteymässä niitä harvoja.
Predikatiivina voi olla sukunimi (Miettisiä), määräinen NP (niitä miehiä), superlatiivin (kauneimpia) tai muun yksilöivän adjektiivin (viimeisiä, ainoita) muodostama adjektiivilauseke tai sitten NP, johon tällainen adjektiivi sisältyy määritteenä. Muut kuin yksilöivät adjektiivit eivät juuri esiinny inkluusion predikatiivissa: Järvi on Suomen syvimpiä ~ *syviä. Myös tarkenteeton substantiivilauseke antaa ymmärtää, että kysymys on määräjoukosta, esim. Suomi on maailman hyvinvointivaltioita.
Inkluusiota ilmaiseva predikatiivi on lauseke, jossa pronominiin yksi tai eräs liittyy elatiivi- tai partitiivisijainen NP. Ilmaisutapa on vaihtoehtoinen partitiivipredikatiivin kanssa (e), paitsi kun elatiivi-NP sisältää numeraalin eli ilmaisee joukon suuruuden (f).