Predikatiivi ilmaisee subjektin tarkoitteen ominaisuuden tai luokan: Pelaajat ovat väsyneitä; Jari on koripalloilija (» § 1406). Sekä adjektiivi- että substantiivipredikatiivilla esitetään arvioita ja kannanottoja (a). Substantiivipredikatiivia käytetään määritelmissä (b), ja sillä voidaan myös nimetä tarkoite tai ilmaista sen tehtävä. Esimerkissä (c) on molempia piirteitä: rakennuksen nimi on Raatihuone, ja se on myös toiminut raatihuoneena. Lisäksi predikatiivilla voi ilmaista määrää (d) (» § 956).
Konkreettinen NP luonnehtii yleensä kategorialtaan sen kanssa samantyyppistä entiteettiä: Tuo talo on raatihuone; Dyyni on lentohiekkakinos. Substantiivipredikatiivi voi kuitenkin nostaa luonnehtimastaan entiteetistä esiin jonkin abstraktin tulkinnan (e).
Subjektin mahdollinen viittausala eli ekstensio on kapeampi kuin predikatiivin. Lause Kari on koripalloilija, missä subjekti on tarkoitteellinen, voi pitää paikkansa, vaikka koripalloilijoita on muitakin. Yleistävä luokitus, esim. Kenguru on pussieläin, antaa vastaavasti ymmärtää lajin olevan laajemman luokan osa. Ääritapauksessa tosin myös predikatiivin merkitys on sellainen, että sen alassa voi olla vain yksi yksilö: Tämä juna on viimeinen. Predikatiivi ei yleensä viittaa tiettyyn tarkoitteeseen, mutta substantiivipredikatiivillisista lauseista erottuu semanttisin ja pragmaattisin perustein ekvatiivilause, jolla ei luonnehdita eikä kategorioida toista jäsentä vaan ilmaistaan kahden NP:n olevan samatarkoitteisia, esim. Tuo tuossa vasemmalla on minun vaarini (» § 950 – 951). Toisaalta määräluokkaan kuulumista ilmaistaan monikon partitiivissa olevalla predikatiivilla: Hän on Suomen eturivin kemistejä (» § 955).
Kun predikatiivina on kuin-rakenne, lause kertoo subjektin ja predikatiivin tarkoitteilla olevan yhteisiä ominaisuuksia (f). Ilman kuin-sanaa vastaava predikatiivilause esittää vertauksen vahvempana, koska se ilmaisee subjektin olevan osa predikatiivin ekstensiota: Hautakivet ovat kirjoja; Työttömyys olisi lomaa.