Että ja kysymyslause yhdistyvät etteikö-alkuisissa lauseissa, esim. En epäile etteikö asia ole niin. Etteikö on partikkelin että, taipuvan kieltoverbin ja morfeemin ‑kö sulauma (» § 141 – 142). Hallitseva lause on merkitykseltään kielteinen, ja ilmauksessa esitetään myönteinen kannanotto kieltomuotoisen että-lauseen sisältöön; hallitsevan ja alisteisen lauseen kiellot siis kumoavat toisensa. Esimerkin (a) implikaatio on ’SAK tuntee epäkohdat’, ja esimerkissä (b) ilmaistaan kirjoittajan myönteinen kanta: ’säännöllisillä terveystutkimuksilla on tärkeä merkitys’.
Etteikö-ilmauksiin sisältyvä myönteinen asennoituminen näkyy siinäkin, että lauseessa voi kieltosanasta huolimatta olla totaaliobjekti; sen ei siis tarvitse olla kiellon edellyttämä partitiiviobjekti (c). Vastaava ettei-lause (d) edellyttää partitiiviobjektia.
Etteikö-ilmauksissa hallitsevan lauseen predikaatti merkitsee sanomista, tarkoittamista, kieltämistä ja epäilemistä, esim. sanoa, väittää, taata, tarkoittaa, merkitä, estää, kiistää, kieltää, epäillä; ei ole syytä uskoa ~ epäillä, ei ole epäilystäkään, ei ole varmuutta, ei ole pelkoa, ei ole selvää, ei ole niin x; on vaikea kuvitella. Yleensä etteikö-lauseen verbi on konditionaalissa.
Huom. Etteikö-lause esiintyy myös retorisena kysymyksenä, jollaisessa implikoidaan myönteistä propositiota: Jotain tarttis tehrä. Aivan. Pakata. Ettenkö muka muista, että kohtapuoliin pitää olla Mikkeliss. Mutta ensin viikko lomaa. (l)
Edellinen pykälä