Toistoyhdyssana eli iteratiivinen yhdyssana koostuu sanasta ja sen kertautumasta. Tällainen yhdyssana on nominatiivi- tai genetiivialkuinen ja merkitykseltään yleensä korostava. Toistoyhdyssanat ovat enimmäkseen vakiintumattomia; tyyppi on karttuva mutta harvinainen.
Tyypin substantiivit (a) ovat nominatiivialkuisia määritysyhdyssanoja:
Nämä sanat ovat sävyltään epämuodollisia, leikillisiäkin (toistosta affektisena ilmiönä » § 1736 – 1738). Ne korostavat tarkoitteen prototyyppisyyttä, ja niihin sisältyy tavallisesti implikoitu kontrasti luokan johonkin vähemmän tyypilliseen edustajaan, joka tulee kontekstin myötä esiin: esim. ruokaruoka vastakohtanaan pikaruoka, makea ruoka tai muu ei ”kunnon” ruoka, kirjakirja vastakohtanaan ei-tyypillinen, esim. tietokoneitse luettava sähköinen kirja.
Toisteiset adjektiivit intensifioivat kuvaamaansa ominaisuutta, korostavat sen suurta astetta. Niitä on genetiivi- (b) ja nominatiivialkuisia (c). Genetiivialkuisista jotkin ovat vakiintuneita. Vakiintuneita toistoyhdyssanoja ovat myös adverbit häthätää, peräperää ja pikapikaa.
Tällainen adjektiivin toistorakenne esiintyy yhtä lailla sanaliittona, esim. pienen pieni; pikku pikku bikinissä. Sama sana voi toistua intensifioivasti montakin kertaa, esim. pitkänpitkänpitkänpitkät tikapuut (l).
Edellinen pykälä