Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Affektiset konstruktiot ja keinot > Toisto > § 1736 Toiston lajeista ja tasoista

§ 1736 Toiston lajeista ja tasoista

Toistoa esiintyy kielen eri tasoilla. Retorisena keinona toiston kohteena ovat usein sanojen alkuäänteet ja sanat (päivästä päivään; puusta pitkään). Perättäisten sanojen alkuäänteiden toisto, alkusointu eli allitteraatio, on runoudessa ja sananparsissa viljelty poeettinen keino (Arvon mekin ansaitsemme), jota kuitenkin esiintyy myös arkipuheessa. Sanatasolla toistoa esiintyy toistoyhdyssanoissa (» § 425), affektisia ovat esim. intensifioivat adjektiivit tyyppiä suurensuuri. Tavallisesti toistossa sama elementti esiintyy kahdesti (kovin kovin vaikeaa; raskasta raskasta), mutta periaatteellista ylärajaa toistolle ei ole.

Toiston välittämä lisäsävy on useimmissa tapauksissa tavalla tai toisella ikoninen: sillä osoitetaan joko kuvauksen kohteen jatkuvuutta tai runsautta tai sitten esim. kuvattavan tunteen tai kokemuksen intensiteettiä. Keskustelussa vierusparin etujäsenen (esim. direktiivin kuten tule tule nyt, rauhoitu rauhoitu) toisto ilmentää hoputtelua tai maanittelua; jälkijäsenessä sanan toistamisella voidaan ilmaista vakuuttelua tai voimakasta samanmielisyyttä (» § 1738).

Periaatteessa minkä tahansa sanaluokan sana voidaan toistaa. Puheessa on tavallisinta partikkelien, nimenomaan interjektioiden ja dialogipartikkelien, toistaminen (» § 799). Verbin toisto on vähäistä; yleensä toistettuja verbejä on yhdistämässä ja-konjunktio: itki ja itki, ajaa ja ajaa, tai sitten toistuvat verbi ja sen substantiivijohdos: mennä menojaan, itkeä itkemistään ~ itkemästä päästyään (» § 10931094). Nominaalisessa lausekkeessa olevan etumääritteen toisto on intensiteetin merkki (hyvin hyvin vanha); toistetut adjektiivit ovat luonnehtivia ja yleensä lyhyitä, johtamattomia (iso iso kissa; satu pikku pikku eukosta).

Huom. Eri asia on maneeristunut toisto, joka on idiolektin piirre tai liittyy esim. puhujan institutionaaliseen rooliin pikemmin kuin affektiin:

 
Myyjä: – – elikkä tuota (.) Täs on nyt mä kattelin ihan, ihan noiden teiän kooditusten: kooditusten perusteella ja, ja tota (.) Totesin sitte et ku siin nyt mitään ihmeellistä hommaa hommaa tosiaan ei olis niin, niin tota- kyllä ne samat ehdot ihan ihan sitte ku Rakestaki että tota, että enempäähän me ei ei pystytä siinä tarjoomaan koska – –. (p)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Yleistä

Affektisuus ja kielen tasot

Eksklamatiiviset lausumat

Imperatiivilauseen affektinen käyttö

Voimasanojen kielioppia

Itsenäiset lausekkeet affektisessa käytössä

Kieliopillisten morfeemien affektinen käyttö

Toisto

Sulje kaikki tasot