SISÄLLYS > ILMIÖT > Affektiset konstruktiot ja keinot > Kieliopillisten morfeemien affektinen käyttö > Verbin tunnukset > § 1734 Passiivi ja jussiivi: kehdataan
vielä nauraa, no olkoot
§ 1734 Passiivi ja jussiivi: kehdataan
vielä nauraa, no olkoot
Yksipersoonaisen passiivin perustehtävänä
on esittää puheena olevan toiminnan suorittaja epämääräisenä, yksilöimättömänä
(» § 1313).
Affektisia tulkintoja passiiviin kertyy konteksteissa, joissa yhtä
tai useampaa puhuteltavaa arvostellaan. Tällaista passiivin käyttöä
on nimitetty moittimisen passiiviksi.
Nyt ei kotiäitiys ole muodissa. Nyt luodaan
uraa, toteutetaan itseään ja tasa-arvoillaan. (L; Laitinen 1988)
| – Ensin tuodaan keskelle tämmöistä
kaatosadetta ja sitten ei tiedetä edes oikeaa
hotellia! (k) | Miikael – – rupesi
päivittelemään minulle, että joku hullu maksaa Haydnin kirjeistä
kolme miljoonaa ja että kirkkokonsertin lipuista kehdataan
pyytää 150 markkaa – –. (k)
•
| UK: | Pummataa perkele
koneita virmasta ni kyllä se nyt kuuluu [ilmoittaa] ainaki että ei
jumalaut, |
| TS: | Ei mut kuka ne todistaa. (p)
|
Verbin 3. persoonan imperatiivissa eli jussiivissa monikon tunnusta ei aina varsinkaan
puheessa käytetä kongruoinnin merkkinä, vaan yksikkömuotoisen subjektin yhteydessä
sillä saatetaan ilmaista asennoitumista, esim. uhoa tai vähättelyä.
Yleisintä tämä on olla-verbillä.
– Jos työttömien puolustaminen on vanhakantaista,
niin olkoot, sillä ei ole mitään väliä, – –. (l)
| – – ruotsalaislehti Svenska Dagbladet kirjoittaa etusivullaan:
”Miksi meidän täytyy anoa EY:ltä jäsenyyttä, EY tulkoot pyytämään
meitä!” (l) | [Onkohan Jukka palannut
jo sairaslomalta?] Menkööt arkistoon ja kirjastoon, soitelkoot ihmisille, kasatkoot aineistoa. (k)
Edellinen pykälä