Ilman pääverbiä esiintyvät A-infinitiivilausekkeet eivät ole yhtä yleisiä kuin itsenäiset nominaaliset lausekkeet. Ne ovat selvemmin kiteytyneet konstruktioiksi, joihin liittyy affektisia lisämerkityksiä. Olla-verbin A-infinitiiviä käytetään toivomuksissa ja huudahduksissa (a). Kertomuksessa voi merkittävää käännettä osoittaa idomilla kuinka ollakaan (b). Ajatella-verbin infinitiivin leksikaalistuma voi esiintyä yksin lausuman muodostavana emfaattisena huomion kohdistimena (c) tai saada päivittelyssä täydennyksekseen alisteisen miten- tai että-lauseen (d).
| Maija: | Sanotaan että hän [Nehemia] suuttui oikeen kovasti. |
| Hilma: | Ajatella. Hän suuttui kovasti. (P; E. Lehtinen 2002: 104) |
Konstruktio, jossa A-infinitiiviin liittyy täydennyksen lisäksi sävypartikkeli nyt, on arvottavassa, päivittelevässä käytössä, esim. Nukkua nyt tällaisena aamuna pitkään. Lausumaan sisältyy deonttinen implikaatio ’ei pitäisi nukkua’. Tavallisimmin tähän konstruktioon liitettävä affekti on kielteinen (e). Toisaalta konteksti voi osoittaa päivittelyn kohteen ihailtavaksikin (f).
Vähemmän tavallinen on konstruktio, jossa A-infinitiiviin liittyy sanapari siinä sitten, esim. Yrittää siinä sitten selviytyä. Tällainen rakenne sisältää ironisen tulkinnan, joka perustuu kuvattavan toiminnan arvioituun hankaluuteen tai toivottomuuteen (g). (Vastaavanlaisesta, infinitiiviä yleisemmin esiintyvästä imperatiivilauseesta yritä siinä sitten » § 1658.)
MA-infinitiiviä käytetään ilman finiittiverbiä konstruktiossa eikun ‑mAAn (h). Rakenne luo vaivattomuuden ja huolettomuuden implikaation. Infinitiivimuodon sijasta siinä voi olla muukin suuntasijainen lauseke: Että, ei kun tupo kasaan ja toimeksi (l).
Huom. Itsenäistä MA-infinitiivilauseketta harvinaisempi on kerronnassa intensiivisyyden sävyä välittävä rakenne, jossa MA-infinitiivi esiintyy ilman pääverbiä mutta subjektin kanssa:
Edellinen pykälä