Suuntasijoja käytetään paikan ilmauksissa myös siten, ettei kyseessä ole siirtymä lähtöpaikasta tulopaikkaan. Etsimistä ja löytämistä tai löytymistä kuvaavien verbien paikkaa ilmaiseva adverbiaali on yleensä erosijainen, vaikkei puheena oleva entiteetti siirtyisi pois kyseisestä paikasta. Erosija ilmaisee etsijän tai löytäjän näkökulmaa, ei etsittävän entiteetin siirtymistä.
Abstrakti entiteetti, esim. uutinen, voidaan lukea jostakin tai kuulla joltakulta, mutta se ei lakkaa olemasta lähdepaikassaan. Ilmauksessa kuvataan kuitenkin informaation siirtymistä vastaanottajan näkökulmasta:
Erosijaisen adverbiaalin saavat myös tapahtuman estymistä ja estämistä ilmaisevat verbit, vaikkei esim. subjektin tarkoite ole ollut kyseisessä paikassa tai tehtävässä (c). Tapahtuman kieltämistä ilmaisevien verbien yhteydessä tapahtuma saattaa olla käynnissäkin (d).
Jäämistä ja jättämistä merkitsevien verbien paikkaa ilmaiseva adverbiaali on puolestaan tulosijainen, vaikka entiteetti olisi jo kyseisessä paikassa. Tulosija johtuu puhujan näkökulmasta asiaan, ei entiteetin siirtymisestä.
Tulosijainen lauseke voi ilmaista tapahtumapaikkaa, esim. Ensimmäinen pentu syntyi autoon, kun olimme matkalla klinikalle (E), mutta lause kokonaisuudessaan esittää tapahtuman kyseistä paikkaa koskevana muutoksena (autossa on muutoksen jälkeen vastasyntynyt koiranpentu). Ilmaukseen voi sisältyä paikkaan jäämisen merkitys. Vastaavassa olosijaisessa ilmauksessa esitetään pelkkä tapahtuma paikassa: Pentu syntyi autossa.
Moniin väylää tai ulottuvuuksia ilmaiseviin sanontoihin sisältyy suuntaisuutta ilman siirtymisiä: Tie vie ~ kulkee ~ menee Lohjalta Saloon; Joulukuusi ulottuu lattiasta kattoon. Tällaiset ilmaukset esittävät havaitsijan kokemaa siirtymistä, eivät minkään entiteetin siirtymää.