Paikannimi, jolla ei ole – ainakaan nykykielessä – appellatiivista käyttöä, on sijainnin ilmauksissa yleensä sisäpaikallissijainen: Kuhmossa, Iissä, Juuassa, Aitoossa, Kuopiossa, Helsingissä. Ulkopaikallissijaisuus voi johtua siitä, että nimi on alun perin viitannut veden äärellä sijaitsevaan paikkaan, esim. Raumalla, Tampereella, Vantaalla, mutta syy ei aina ole yhtä ilmeinen, vrt. Maaningalla, Hyvinkäällä, Kiteellä. Vaihteluakin voi esiintyä samassa nimessä: Velkuassa ~ Velkualla. Useat inen-loppuiset paikannimet taipuvat sisäpaikallissijoissa ja monikollisina: Kauniaisissa, Kuhmoisiin, Huittisista, eivät kuitenkaan kaikki: Kaustisella (~ Kaustisilla).
Monet joki‑, koski‑, järvi‑, vesi‑, niemi‑, mäki- ja vuori-loppuiset paikannimet ovat sijainnin ilmauksissa appellatiivisen sanan mukaisesti ulkopaikallissijoissa: Suonenjoella, Anjalankoskella, Heinävedellä, Rovaniemellä, Riihimäellä, mutta kuitenkin esim. Munkkiniemessä, Mynämäellä ~ Mynämäessä. Monet Suomen saarten nimet ovat sijainnin ilmauksissa sisäpaikallissijaisia: Hailuodossa, Hietasalossa, Kulosaaressa.
Ulkomaisista paikannimistä muut kuin saarta tarkoittavat esiintyvät sijainnin ilmauksissa lähinnä sisäpaikallissijaisina, esim. Ruotsissa, Göteborgissa; poikkeuksellinen on ulkopaikallissijainen Venäjällä. Saarta tarkoittavat yksikölliset paikannimet esiintyvät tavallisimmin ulkopaikallissijoissa (a), joskin myös sisäpaikallissijoja esiintyy (b). Monikkomuotoiset saarennimet ovat sijainnin ilmauksissa ulkopaikallissijaisia (c).
Edellinen pykälä