Preesensillä ei ole morfologista tunnusta. Ellei konteksti osoita muuta, preesensmuoto ilmaisee menemätöntä aikaa – sitä, että lauseen kuvaama tilanne on ilmauksen esittämisen eli puhehetken aikaista. Puhehetki (P) ja tilanteen tapahtuma-aika (T) sisältyvät tarkastelun aikaan eli viittaushetkeen (V) eli ovat samanaikaiset: P = T = V. Tämä on preesensin perusmerkitys.
Erilaisilla ajan adverbiaaleilla tai muilla kontekstissa olevilla ilmauksilla preesensmuodon sisältävä lause voidaan merkitä juuri puhehetken aikaiseksi (a) (» § 1528), tulevaksi (b) (» § 1544) tai menneeksi (c) (» § 1529). Menemättömän ajan preesensmuodon sisältävä lause voi olla geneerinenkin, joko lainomainen yleispätevänä esitetty lause tai habituaalinen ilmaus (d).
Huom. Tunnusmerkittömänä vähärajoituksisin preesens on tempusjärjestelmässä yleistempus samaan tapaan kuin kolmas persoona on persoonajärjestelmän yleispersoona.