Imperfektimuotoa voi etenkin keskustelussa käyttää tietyissä kiteytyneissä tapauksissa preesensin sijasta, jolloin se ei ole puhtaasti aikaviitteinen. Käyttö perustuu imperfektin perusmerkitykseen ja viittaussuhteisiin: viittaushetki sisältyy puheena olevan tilanteen tapahtuma-aikaan (T = V) < P.
Puhujan näkökulma on samanaikaisesti sekä menneessä että menemättömässä ajassa:
Esimerkiksi tilausta vastaanottava myyjä saattaa kysyä tilaajalta Ja nimi oli? halutessaan tietää tilaajan nykyisen nimen. Imperfektin avulla puhuja suhteuttaa sanomisen ajan johonkin ikään kuin yhteiseen menneeseen, aiemmin puhuttuun tai ajateltuun: kysyjä on joko kuullut nimen aikaisemmin tai antaa ymmärtää että tietäisi sen; puhehetkellä hän ei sitä tiedä tai muista. Tällainen menneen tempuksen käyttäminen preesensin sijasta voi tuoda ilmaukseen etäännyttävää ja/tai kohteliasta sävyä.
Puhujan tahdon tai halun etäännyttäminen puhehetkeä aiemmaksi on vakiintunut nimenomaan pyyntöjä ja ehdotuksia ennakoivaan käyttöön. Tavallista on, että pyyntöä ennakoidaan kertomalla ensin omasta aikomuksesta; juuri aikomista ja ajattelemista kuvaavia verbejä käytetään tyypillisesti imperfektimuotoisina. Puhuja siis ikään kuin ilmaisee mennyttä aikomusta, ei nykyistä haluaan. (» § 1704.)
Myös sellaiset kysymykset kuin Olikohan Virtanen tavattavissa? ovat kohteliaasti etäännyttäviä; tarkoituksena on kuitenkin saada selville nykyhetken tilanne.
Toisenlaista menneen suhteuttamista nykyisyyteen on seuraavissa esimerkeissä, joissa on kyse puhujan subjektiiviseen näkökulmaan perustuvasta imperfektin käytöstä.
Se mikä meni ohitse on edelleenkin esim. kyseinen suurlähetystö, mutta ei enää puhujan näköpiirissä. Kyseessä on siis puhujan liikkumisen ja ajankulumisen näkökulmasta (ohitse) mennyt.
Edellinen pykälä