Tapahtuma-aikaa voi kuvata aikasuoralla, joka on seuraavassa esitetty nuoliviivana. Kuvattavan tilanteen tapahtuma-aika on merkitty T:llä (riippumatta siitä, onko kyseessä punktuaalinen vai duratiivinen tilanne).
Ilmauksen esittämisajankohtaan eli puhehetkeen (P) nähden tilanteen voi esittää esim. menneenä: tilanne on tapahtunut ennen siitä puhumista: T < P.
Kun tilanne esitetään menemättömänä, se on joko puhetilanteen näkökulmasta käynnissä, jolloin puhehetken voi katsoa sisältyvän tilanteen tapahtuma-aikaan, T = P (b), taikka tuleva, jolloin tapahtuma-aika on puhehetkeä myöhempi: P > T (c).
Aikasuhteisiin sisältyy kolmaskin ulottuvuus: tilanteen tarkastelun kiintopiste tai viittauksen suhteutuskohta eli viittaushetki (V). Eksplisiittisesti sitä voi ilmaista aikamääritteiden avulla: Kun tilanne sijoitetaan johonkin ajankohtaan tai ‑jaksoon, sitä tarkastellaan tuosta nimenomaisesta viittaushetkestä käsin. Tarkastelun akseli on seuraavassa erotettu omaksi viivakseen:
Esimerkissä (d) tilanne ankkuroidaan tiettyyn menneeseen aikaan, tapahtuma-ajaksi rajataan viime yö, ja tilannetta tarkastellaan tuon menneen ajan näkökulmasta käsin: viittaushetki sisältyy menneen tilanteen tapahtuma-aikaan (V = T). Puhehetken näkökulma on luonnollisesti mennyttäkin tarkasteltaessa läsnä, muutoinhan mennyt tilanne ei hahmottuisi menneeksi.
Esimerkissä (e) tilanteen tapahtuma-aika puolestaan ilmaistaan aikamääritteellä nyt: tilannetta tarkastellaan ilmauksen esittämishetkestä käsin. Tässä viittaushetki ja puhehetki ovat siis samanaikaisia (V = P) ja molemmat sisältyvät tilanteen tapahtuma-aikaan. Tapahtuma-ajan loppua ei ole spesifioitu.
Luonnollisesti myös aikamääritteettömät lauseet – kuten (a–c) edellä – analysoidaan kuvauksen tasolla vastaavalla tavalla kolmitasoisena kokonaisuutena, johon sisältyy puhumisen ja tapahtumisen ajankohdan lisäksi viittaushetki.
Pelkkä verbin muoto ei aina paljasta temporaalisia viittaussuhteita. Esimerkissä (f) puhuja tarkasteleekin puhehetkestä myöhempää tilannetta. Merkkinä tulevasta on temporaalinen adverbi huomenna, ei verbin muoto.
Tilanteen tarkastelun hetki eli viittaushetki (V) on myöhempi kuin tapahtuma-aika (T < V); tulevaa tilannetta katsellaan siis retrospektiivisesti taaksepäin (» § 1547).
Huom. Kirjallisuudessa on käytetty käsitteitä viittaushetki, puhehetki ja tapahtumahetki, joista viimeinen on tässä enimmäkseen korvattu sanalla tapahtuma-aika. Tapahtuma-aika on yleiskäsite kaikkien tilanteiden ”voimassa olon” ajalle, niin tilojen kuin tapahtumienkin (vrt. aspektuaaliset tilannetyypit » § 1501 – 1507).
Edellinen pykälä