Koostesanat rakentuvat sanayhtymän sanojen osista; osana voi olla muukin kuin sanan alkukirjain, esim. kokonainen tavu: tupo < tulopolitiikka. Koostesanojen muodostuksessa on tavoitteena fonotaktisesti suomen mukainen, vaikeuksitta äännettävä ja taivutettava sanahahmo. Tämä vaikuttaa siihen, mitä osia lähtösanoista tulee mukaan koostesanaan.
Koostesanat ovat yleisimmin kaksitavuisia yhdyssanan alkuosia (a) tai instituutioiden nimiä (b). Appellatiivi on esim. sana mopo (< moottoripolkupyörä).
Kontaminaatiolla tarkoitetaan kahden sanan yleensä tahatonta sulautumista yhteen siten, että tulossanassa on fonologisia aineksia kummastakin lähtösanasta. Nämä sulautuvat sanat ovat tyypillisesti synonyymeja tai lähimerkityksisiä, esim. juomakset ← viinakset + juomat; pinnertää ← pinnistää + punnertaa.
Huom. Lyhennesanoista etenkin kirjain- ja koostesanat ovat osa laajempaa lyhenteiden ryhmää. Lyhennesanoja eivät ole sellaiset lyhenteet, jotka esiintyvät vain kirjoituksessa. Tällaisen lyhenteen lukuasuna on aina sitä vastaava lyhentymätön sana tai sanayhtymä, esim. cm [senttimetri(ä)], jne. [ja niin edelleen], n. [noin], nro [numero], Vuorik. [Vuorikatu], ja kyseessä on siten vain ortografinen sana. Lyhennesana taas on fonologisesti ja leksikaalisesti oma sanansa, esim. atk [aateekoo], Kela [kela]. Rajatapauksia ovat esim. sellaiset lyhenteet kuin ao., ko., ns. em. tai tms., jotka saatetaan lukiessa ääntää myös kirjaimittain [aaoo], [koo-oo] jne., tai fil. maist., sos.dem., yms., jotka satunnaisesti voivat ääntyä asussa [filmaist], [sosdem], [yms]. Tällöin nämä siis ovat lyhennesanoja.
Edellinen pykälä