Sanarakenteella tarkoitetaan sanojen sisäistä morfologista rakennetta, jota tässä luvussa käsitellään lekseemien ja niitä edustavien sanavartaloiden osalta (taivutusmuotojen morfotaksista » § 78, 105). Lekseemit ovat sanavartalonsa morfologisen rakenteen nojalla jaettavissa perussanoihin ja kompleksisiin sanoihin (» asetelma 69). Perussana on vartaloltaan yksimorfeeminen, jakamaton lekseemi. Kompleksisen sanan vartalo taas sisältää useita morfeemeja; tällaisia ovat johdokset (» § 173–) ja yhdyssanat (» § 398–). Kompleksiset sanat ovat rakenteellisesti motivoituneita; niillä on sisäinen rakenne, ja niiden merkitys on yleensä johdettavissa niiden rakenneosien merkityksistä.
| syy | syy-tön | syy-pää |
| kala | kala-isa, kala-sta-a | kala-keitto, kalan-kasvatus |
| vuoro | vuoro-tel-la | vuoro-kausi, hyppy-vuoro |
| tiukka | tiuka-hko, tiukk-uus | tiukka-pipo |
| yksi | yksi-ttäin, yhte-ys | yksi-silmäinen, yksi-puolistua |
| pestä | pes-u, pese-ttä-ä | aivo-pestä |
Johdoksen sisäinen rakenne muistuttaa taivutusmuodon rakennetta: molemmat ovat sanavartalon ja sidonnais(t)en morfeemi(e)n yhtymiä (joista » § 61). Yhdyssanan rakenne taas monesti muistuttaa useasanaisen lausekkeen rakennetta. Sanan sisäiset morfeeminrajat ovat joskus selviä, joskus vähemmän selviä. Näin ollen myös rajat sanojen rakennetyyppien, etenkin perussanojen ja johdosten, välillä ovat liukuvia (» § 149).
Edellinen pykälä