Taivutus ja johtaminen ovat ilmiöitä, joilla on samankaltaiset morfologiset keinot. Kummassakin tapauksessa sanan vartaloon liittyy suffikseja: taivutustunnuksia tai johtimia. Myös tällaisia suffikseja saavat vartalot eli taivutusvartalo ja johdoksen kantavartalo ovat usein samanasuisia:
Taivutus ja johtaminen ovat kuitenkin vaikutuksiltaan ja tuloksiltaan erilaisia. Taivutustunnukset tuottavat sanan vartalon edustaman lekseemin sananmuotoja, johtimet taas uusia sanaston yksiköitä, lekseemejä, joilla on oman sanaluokkansa mukainen taivutus. Taivutusmuoto siis edustaa samaa lekseemiä kuin lähtökohtana oleva sanavartalo, johdos ei. Taivutus ei myöskään muuta sanan sanaluokkaa, mutta johtaminen voi sitä muuttaa.
Tärkeä taivutuksen ja johtamisen ero on niiden produktiivisuudessa (» § 164). Taivutus on muutaman sanan poikkeusta lukuun ottamatta produktiivinen ilmiö: tietyn sanaluokan lekseemillä on kaikki sanaluokalleen ominaiset taivutusmuodot. Johtaminen sen sijaan on luonteeltaan vähemmän säännöllistä ja vain harvoin täysin produktiivista eli kaikista asianomaisen sanaluokan lekseemeistä mahdollista.
Taivutus ei vaikuta sanan leksikaaliseen merkitykseen eli siihen, millaista asiaa tai tilannetta sana tarkoittaa, ei myöskään valenssiin eli siihen, millaisia täydennyksiä sana saa. Johtaminen sen sijaan tyypillisesti muuttaa sanan leksikaalista merkitystä, voi vaihtaa sanaluokan tai vaikuttaa valenssiin: johdoksella voi olla erilaisia täydennyksiä kuin sen kantasanalla.
Taivutuksen erottaminen johtamisesta ei ole aina yksiselitteistä, etenkään jos kriteerinä tähdentyy muodostuksen produktiivisuus. Taivutuksen ja johtamisen rajatapauksia on lukuisia. Tärkeimpiä niistä ovat partisiipit, adjektiivien komparaatiomuodot ja eräät adverbityypit.
Edellinen pykälä