Sellaisilla kertoa-tyypin (» § 72) verbeillä, joiden A-infinitiivin tunnuksen edellä on foneemijono tA, esiintyy imperfektissä vartalonloppuista äännevaihtelua t ~ s (kiitää : kiisi ~ kiiti) ja muutamassa verbissä lisäksi vaihtelua ∅ ~ O (kaartaa : kaarsi ~ kaartoi). Yleiskielessä vaihtelu koskee kaksitavuisia vartaloita, murteissa t ~ s-vaihtelu myös useampitavuisia.
Yleiskielessä voi esiintyä imperfektimuodon vartalon loppu-t:n asemesta s lähinnä sellaisissa verbeissä, joissa t:n edellä on pitkä vokaali tai diftongi, esim. kiitää, vuotaa, sekä verbissä yltää (a). Vaihtelun mahdollisuus ei kuitenkaan koske kaikkia verbejä, joissa on t:n edellä pitkä vokaali: osa on imperfektissä vaihtelemattomasti s:llisiä (b), osa vaihtelemattomasti t:llisiä (c).
t:lliset variantit osallistuvat astevaihteluun: vuota- : vuodin, kiitä- : kiidin. s:lliset muodot ovat kuitenkin tavallisempia kuin heikkoasteiset variantit, esim. yltä- : ylsin (~ harv. yllin) : ylsi ~ ylti.
Kun vartalon lopussa on ltA, rtA tai ntA, imperfektimuodot ovat yleiskielessä s:llisiä, mutta murteissa ne voivat olla myös t:llisiä:
Muutamassa a-vartaloisessa verbissä on imperfektivartalo o:llinen (kaartoi) tai imperfektin i:n edellä on s (kaarsi):
Huom. Myös e-vartaloisessa lähteä-verbissä esiintyy t:n ja s:n vaihtelua imperfektissä: lähti ~ läksi. Murteissa voi vaihdella lisäksi verbi tuntea: tunsi ~ tunti.