Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Taivutus > Nominintaivutus > Sija > Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi > Vaihtelu paperien ~ papereiden, kriteereitä ~ kriteerejä > § 91 Päätevaihtelun syitä ja päätteiden esiintymisyleisyys

§ 91 Päätevaihtelun syitä ja päätteiden esiintymisyleisyys

Vähintään kolmitavuisten nominien monikon genetiivissä ja partitiivissa on vaihtoehtoisia päätteitä ‑den ~ -en ja ‑tA ~ -A, joiden valintaan vaikuttaa osin vartalon loppu, osin tavuluku ja penultiman pituus. Vaihtelua on nomineissa, joiden monikkovartalossa on monikon tunnuksen edellä puolisuppea vokaali e, O tai U. Tällaisia ovat monet nominatiiviltaan ri‑, li‑, mi‑, ni‑, mO‑, lO‑, rO-, lU-, lA‑, rA‑, nA‑ ja kA-loppuiset sanat sekä astevaihtelun alaiset kkO- ja kkA-loppuiset sanat. (Monikon i-aineksen vaikutuksesta vartaloon » § 80.)

Vaihteluparin jäsenistä toinen on usein selvästi tavallisempi; esim. muodot albumi-en ja numeroi-ta ovat yleisempiä kuin periaatteessa yhtä mahdolliset muodot albumei-den ja numeroj-a. Toiseksi jotkin variantit ovat keskenään enemmän tai vähemmän vapaassa vaihtelussa, esim. paperien ~ papereiden, kriteerejä ~ kriteereitä. Vaihtelu ei ole samanhahmoisissakaan sanoissa aina yhdenmukaista. Puhuja- ja lekseemikohtaista variaatiota esiintyy melko lailla. Seuraavassa luonnehditaan vaihtelun päälinjoja.

Kuvioissa 1 ja 2 on esitetty monitavujen monikon genetiivin ja partitiivin päätevarianttien ‑en ~ ‑den ja ‑A ~ -tA vaihtelusuhteita joidenkin esimerkkisanojen valossa. Ne ilmentävät vain vaihtelun tendenssejä.

Monitavujen monikon genetiivissä ja partitiivissa päätevarianttien vaihtelu on mahdollista monilla sellaisilla nomineilla, joiden penultimana on CV tai CVV. Molemmissa sijamuodoissa tasavahvasti vaihtelevia päätevariantteja esiintyy kolmitavuisissa sanoissa, joiden penultima on lyhyt, esim. palvelu (palveluiden ~ palvelujen) ja kollega (kollegoita ~ kollegoja) (ks. kuvioiden keskimmäiset taulukot).

Monikon genetiivissä esiintyy päätevarianttien tasavahvaa vaihtelua myös monitavuisissa lyhytpenultimaisissa ri-loppuisissa sanoissa: paperien ~ papereiden, teatterien ~ teattereiden. Sen sijaan partitiivissa vastaavat tyypit ovat lähes yksinomaan tA-päätteisiä: papereita, teattereita. Monikon partitiivissa taas esiintyy päätevarianttien tasavahvaa vaihtelua kriteeri-tyyppisissä ri-loppuisissa sanoissa, joiden penultima on CVV: kriteerejä ~ kriteereitä. Monikon genetiivissä puolestaan ne ovat tyypillisesti en-loppuisia: kriteerien.

Sekä genetiivissä että partitiivissa ovat konsonantittomat päätevariantit ‑en ja ‑A taajakäyttöisempiä mi-, ni-, li-loppuisilla nomineilla kuten systeemi, albumi, hormoni, rumpali (ks. kuvioiden ylimmät taulukot). Monikon partitiivissa päätteiden vaihtelusuhde on kuitenkin tasaisempi. Lisäksi nelitavuisissa lU-sanoissa kuten menettely ja pitkän penultiman sisältävissä kolmitavuisissa lU-sanoissa kuten kokeilu ovat ‑en ja ‑A yleisempiä.

Konsonantilliset päätevariantit ‑den ja ‑tA ovat tyypillisiä lyhytpenultimaisille sanoille kuten numero, henkilö ja partitiivissa myös sellaisille sanoille kuin paperi ja teatteri (ks. kuvioiden alimmat taulukot).

Myös nA‑, lA‑, rA-loppuisissa substantiiveissa, joissa monikkovartalo on O:llinen, ovat konsonantilliset päätevariantit joko yksinomaisia tai vallitsevia (a) (samaloppuisilla adjektiiveilla päätteinä ovat tavallisesti -en ja ‑A: ihana : ihanien, ihania). Kuitenkin sanoissa, joiden penultimana on pitkä avotavu, esiintyy enemmän vaihtelua (b). Seuraaviin esimerkkeihin on merkitty sulkeisiin muoto, josta on todettuja satunnaisia tekstiesiintymiä.

(a)
makkara : makkaroiden, makkaroita | kamera : kameroiden (~ kamerojen), kameroita (~ kameroja) | lakana : lakanoiden, lakanoita | ruokala : ruokaloiden, ruokaloita | sikala : sikaloiden (~ sikalojen), sikaloita (~ sikaloja) | ravintola : ravintoloiden (~ ravintolojen), ravintoloita (~ ravintoloja)
(b)
sairaala : sairaaloiden ~ sairaalojen, sairaaloita ~ sairaaloja | areenoiden ~ areenojen, areenoita ~ areenoja

On myös muutamia sellaisia nA‑, lA‑, rA-loppuisia sanoja, joilla on paitsi O:llisen monikkovartalon jälkeistä päätevaihtelua (hattaroiden ~ hattarojen, omenoita ~ omenoja), myös variantti, jossa vartalon loppuvokaali on kadonnut: omen-i-a. Vaihtelu on lekseemikohtaista. Ryhmän (c) kysymysmerkillä varustetuista sinänsä mahdollisista muodoista ei ole löytynyt tekstiesiintymiä.

(c)
omena : omenien ~ omenoiden (~ omenojen), omenoita ~ omenia (~ omenoja) | hattara : hattarojen ~ hattaroiden ~ ?hattarien, hattaroita ~ hattaria ~ ?hattaroja | äpärä : äpärien, äpäriä ~ äpäröitä ~ ?äpäröjä | käpälä : käpälien (~ käpälöiden) ~ ?käpälöjen, käpäliä ~ käpälöitä ~ ?käpälöjä

Huom. Sanoilla jumala, miljoona, persoona ei ole o:llista monikkovartaloa eikä vaihtelevia en- ~ den- ja a- ~ ta-päätteitä: jumalien, jumalia, miljoonien, persoonia.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Yleistä

Taivutustyypit

Nominintaivutus

Yleistä

Luku

Sija

Possessiivisuffiksit

Nominien taivutusparadigmat

Verbintaivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot