Vartaloiden ja päätteiden perusteella verbeistä on erotettavissa neljä taivutustyyppien pääryhmää (asetelmat 33, 34, 35 ja 36). Niissä on alaryhmiä, joilla on kullakin omanlaistaan vartalonvaihtelua mm. imperfektissä. Taivutustyypeistä käytetään tarvittaessa tyyppisanojen mukaisia nimityksiä kertoa‑, saada‑ ja tulla‑verbit; neljänteen ryhmään eli A-infinitiiviltään VtA-loppuisiin kuuluvat hypätä‑, häiritä‑ ja paeta-verbit. Nämä kolme viimeksi mainittua muodostavat monien piirteiden osalta yhtenäisen ryhmän, mutta toisaalta häiritä- ja paeta-tyypin verbejä koskevat samat vartalonvaihtelut (i-suffiksin edellä) kuin muitakin e-vartaloisia verbejä.
Asetelmassa 33 on verbin kertoa tavoin taipuvia verbejä, joissa A-infinitiivin tunnus ‑A seuraa vartalon lyhyttä loppuvokaalia, ja näin infinitiivimuodon lopussa on joko vokaaliyhtymä (kerto-a, väsy-ä, helpottu-a, luke-a, uneksi-a) tai pitkä vokaali (osta-a, vetä-ä). eA-loppuisten verbien E-infinitiivissä on vartalon loppu-e:n sijalla i: luki-e-ssa, itki-e-n; lisäksi verbeillä tuntea ja lähteä on imperfektissä poikkeuksellinen vartalo: tunsi‑, läksi‑ (~ lähti-).
O, U | kertoa | kerron | kertoi | kertokaa | kertonut | kerrotaan | kerrottu |
i | etsiä | etsin | etsi | etsikää | etsinyt | etsitään | etsitty |
e | lukea | luen | luki | lukekaa | lukenut | luetaan | luettu |
A | ostaa | ostan | osti | ostakaa | ostanut | ostetaan | ostettu |
huutaa | huudan | huusi | huutakaa | huutanut | huudetaan | huudettu | |
ajaa | ajan | ajoi | ajakaa | ajanut | ajetaan | ajettu |
A-infinitiiviltään pitkävokaaliset tapaukset eroavat toisistaan imperfektin muodostuksessa. Verbin ostaa : osti kaltaisia ovat esim. koettaa, mahdollistaa, rakastaa, räjähtää, sietää, valittaa, vapauttaa. Huutaa : huusi ‑tyyppisiin verbeihin kuuluvat puolestaan mm. löytää, pyytää, suomentaa, uskaltaa, viheltää (» § 114). Sellaisilla kaksitavuisilla a-vartaloisilla verbeillä, joiden ensimmäinen vokaali on a, on imperfektissä vartalon lopussa o, esim. ajaa : ajoi, antaa, auttaa, kasvaa, maksaa, palaa (» § 46).
Huom. Verbien tietää ja taitaa vartalot käyttäytyvät tietyissä muodoissa poikkeuksellisesti: niillä on mahdollinen konsonanttivartalo NUT-partisiipissa ja potentiaalissa (tiennyt, tienne-), ei kuitenkaan A-infinitiivissä, imperatiivissa tai passiivissa kuten yleensä kaksivartaloisilla verbeillä (vain passiivin partisiippi on mahdollinen: tietty, ei *tietään). NUT-partisiipissa tavallisempi on konsonanttivartaloinen asu, potentiaalissa vokaalivartaloinen – esim. Google-haussa (12/2002): tiennyt 23 400 ~ tietänyt 611, tiennee 57 ~ tietänee 242 ja tainnut 7710 ~ taitanut 253, tainnee 2 ~ taitanee 168.