Vartalonloppuinen lyhyt väljä vokaali a, ä joko katoaa tai muuttuu pyöreäksi puolisuppeaksi o-, ö-vokaaliksi monikon tai imperfektin i-tunnuksen edellä. Nomineissa ja verbeissä vaihtelu A : O ~ ∅ toteutuu hieman eri ehdoin. Molemmissa sanaluokissa vartalon tavuluku vaikuttaa vaihteluun (vaihtelu monitavuisissa vartaloissa » § 47).
Kaksitavuisten vartaloiden lyhyt loppuvokaali a vaihtelee kahdella eri tavalla sen mukaan, onko ensi tavussa pyöreä vai lavea vokaali (» asetelma 16). Kun ensi tavussa on pyöreä vokaali u tai o, vartalon loppuvokaali jää pois i-suffiksin (tai sitä vastaavan j:n) edeltä. Jos taas ensi tavussa on lavea vokaali a, e tai i, vartalon loppuvokaali edustuu i:n edellä o:na. Jos ensi tavussa on diftongi, joka sisältää pyöreän vokaalin, vartalonvaihtelun kannalta määräävä on diftongin alkukomponentti: u- tai o-alkuisen diftongin jäljessä vartalon loppuvokaali katoaa (soitta- : soitt-i, ruoka : ruok-i-a; poikkeus: suola : suolo-j-a), mutta a‑, e- tai i-alkuisen jäljessä se edustuu o:na (laula- : laulo-i, reuna : reuno-i-ssa, riuska : riusko-i-ssa). Jos vartalon loppuvokaalina on ä, se katoaa aina monikon tai imperfektin tunnuksen edeltä.
a : ∅ | sula- : sul-i | muna : mun-i-ssa |
muutta- : muutt-i | kova : kov-i-ssa | |
soitta- : soitt-i | tuima : tuim-i-ssa | |
a : o | aja- : ajo-i | kana : kano-i-ssa |
saatta- : saatto-i | kiva : kivo-i-ssa | |
laula- : laulo-i | reuna : reuno-i-ssa | |
ä : ∅ | elä- : el-i | määrä : määr-i-ssä |
kylvä- : kylv-i | hyvä : hyv-i-ssä |
Nominivartalon pitkä loppuvokaali aa, ää lyhenee monikon i:n edellä, esim. keihää- : keihä-i-tä, vapaa : vapa-i-ssa (» § 52).
Huom. 2. Verbeillä kaataa, kaartaa, saartaa, taitaa esiintyy imperfektissä sekä o:llisuutta että vartalovokaalin katoa, jolloin i:n edellä on t:n sijasta s: kaartoi ~ kaarsi, taitoi ~ taisi (» § 114, jossa myös vaihtelusta ylti ~ ylsi).