SISÄLLYS > SANAT > Fonologia ja morfofonologia > Äännejärjestelmä > Äänteiden yleisyys > § 10 Yleisyyslaskelmia
eri aineistoista
§ 10 Yleisyyslaskelmia
eri aineistoista
Taulukossa 1 esitetään äänteiden yleisyystietoja.
Yleisimmät äänteet yleiskielisessä teksti- ja sanakirja-aineistossa
ovat vokaalit i ja a ja
yleisin konsonantti on t. Vokaali- ja
konsonanttiesiintymien suhde on konsonanttien hyväksi noin 52 :
48. Tekstiaineistossa (yleiskieli ja murteet) painottuu niiden äänteiden
määrä, jotka esiintyvät taajaan taivutustunnuksissa: n (genetiivi,
illatiivi, yksikön 1. persoona, passiivi), t (partitiivi,
elatiivi, ablatiivi, monikon nominatiivi), väljät vokaalit a, ä (monet
sijatunnukset, A-infinitiivi, passiivi) sekä m (MA-infinitiivi,
monikon 1. persoona). Puheessa tietyt sananloppuiset äänteet ovat
alttiita kadolle tai assimilaatiolle, mikä selittää n:n
sekä a:n ja ä:n
jonkin verran pienempää osuutta murreaineistossa.
Taulukko 1: Äänteiden yleisyystietoja
| Yleiskieli |
Murteet |
Perussanakirja |
| n = 2 491 208 |
% |
n = 420 100 |
% |
n = 983 379 |
% |
| a |
11,9 |
i |
12,8 |
i |
11,6 |
| i |
10,6 |
t |
9,6 |
a |
11,4 |
| t |
9,8 |
a |
9,5 |
t |
8,6 |
| n |
8,7 |
e |
8,4 |
s |
7,4 |
| e |
8,2 |
s |
7,9 |
e |
6,8 |
| s |
7,9 |
n |
7,8 |
u |
6,6 |
| l |
5,7 |
l |
6,1 |
k |
6,6 |
| k |
5,3 |
o |
5,9 |
n |
6,1 |
| o |
5,2 |
k |
5,8 |
l |
5,8 |
| u |
5,1 |
ä |
5,7 |
o |
5,4 |
| ä |
4,6 |
m |
4,1 |
r |
3,9 |
| m |
3,3 |
u |
4,1 |
ä |
3,2 |
| vokaalit |
47,9 |
vokaalit |
48,2 |
vokaalit |
47,9 |
| konsonantit |
52,1 |
konsonantit |
51,8 |
konsonantit |
52,1 |
| Taulukko esittää yleisimmät
äänteet kolmessa erityyppisessä aineistossa: yleiskielisessä tekstissä
(M. Pääkkönen 1990), murrepuheessa
(Järvikoski 1985)
ja Perussanakirjan hakusanoissa. Äänteiden määrät on laskettu kirjainmerkkien
mukaan, pitkät vokaalit ja geminaatat kahtena. Järvikosken aineisto
on foneettista kirjoitusta, muut yleiskielen mukaista. Pääkkösen
aineistossa ei ole eroteltu ŋ-tapauksia n:n
esiintymistä. |
Yleisimmät pitkät äänteet yleiskielessä ovat t ja a (» taulukko 2). Äänteen kokonaisfrekvenssiin
nähden keskimääräistä useammin pitkänä esiintyvät k, l ja ä, kun
taas puolisuppeat vokaalit e, o, ö,
joiden pitkät variantit ovat kielen varhemmassa vaiheessa diftongiutuneet,
eivät ole yleisiä pitkänä varsinkaan sanavartaloissa. Myös konsonantit r ja s esiintyvät
suhteellisen harvoin geminaattana. Tekstiaineistossa geminaatta-s kuitenkin
on yleisempi kuin sanakirjan hakusanoissa, koska se on mukana taajaan
esiintyvissä inessiivin päätteessä ja ss:llisissä partisiipeissa
(pessyt, valaissut).
Tekstissä yleisimmät geminaatat ovat tt, ll ja ss. (Pitkien
vokaalien yleisyyssuhteista myös » § 18
taulukko 4.)
Taulukko 2: Pitkien äänteiden yleisyystietoja
| Yleiskieli |
Helsingin puhekieli |
Perussanakirja |
| n = 371 680 |
% |
n = 224 096 |
% |
n = 68 914 |
% |
| tt |
15,6 |
ii |
15,9 |
tt |
15,3 |
| aa |
15,4 |
ll |
15,5 |
aa |
13,6 |
| ll |
13,8 |
tt |
15,0 |
kk |
12,1 |
| ii |
8,2 |
aa |
10,2 |
ll |
10,6 |
| ss |
7,8 |
ää |
6,5 |
uu |
9,7 |
| ää |
6,8 |
ss |
6,1 |
ii |
8,1 |
| ee |
6,7 |
ee |
5,4 |
ää |
5,8 |
| uu |
6,5 |
mm |
5,3 |
nn |
5,7 |
| nn |
5,0 |
uu |
4,5 |
pp |
4,1 |
| kk |
4,7 |
kk |
4,5 |
ss |
3,5 |
| mm |
3,1 |
nn |
4,1 |
yy |
2,9 |
| vokaalit |
47,1 |
|
|
vokaalit |
44,6 |
| konsonantit |
52,9 |
|
|
konsonantit |
55,4 |
| Taulukko esittää yleisimmät
pitkät äänteet kolmessa erityyppisessä aineistossa: yleiskielisessä
tekstissä (osa Suomen Kuvalehden vuoden 1987 vuosikertaa; Vainio 1996),
Helsingin puhekielen 1970-luvun aineistossa (Vainio 1996)
ja Perussanakirjan hakusanoissa. Suhdeluvut on laskettu kaikkien
pitkien äänteiden määristä. |
Edellinen pykälä