Ensitavun pitkää väljää vokaalia voi savolaismurteissa vastata väljenevä diftongi. Diftongin alkukomponenttina on puolisuppea tai suppea vokaali.
aa > oa ~ ua | ää > eä ~ iä |
Diftongiedustus on väistyvä etenkin murrealueen etelä- ja länsiosissa sekä kaupungeissa ja koko alueella nuorten kielessä.
Jälkitavun pitkää väljää vokaalia voi savolaismurteissa tiettyjen muotoryhmien sanoissa vastata astetta suppeampi pitkä vokaali. Muotoryhmistä yleisimmät ovat yksikön partitiivi, A-infinitiivi ja supistumaverbit.
aa > oo | ää > ee (~ öö) |
Ilmiö on elävin pohjoisissa ja itäisissä savolaismurteissa. Yleensä yleiskielen ää:tä vastaa ee, suppeammalla alueella öö, esim. leipöö, kieltöö (Mikkelin seutu). Toisen persoonan imperatiivissa esiintyy ee sekä etu- että takavokaalisissa sanoissa, esim. lähtekee ’lähtekää’, tulukee ’tulkaa’, ottakee ’ottakaa’.
Savolais- (c) ja eteläpohjalaismurteissa (d) indikatiivin 3. persoonan muotojen vartalonloppuista pitkää e-vokaalia voi vastata labiaalinen oo, öö; tämä on väistyvä piirre.
ee > oo, öö |
Lounaismurteissa jälkitavun pitkä vokaali on usein lyhentynyt, esim. (ei) mittä ’mitään’, kalà ’kalaa’, menò ’menoa’.