Suomen äännejärjestelmään kuuluu kahdeksan vokaalifoneemia: a, e, i, o, u, y, ä ja ö (» asetelma 1). Vokaaleja äännettäessä kurkunpäässä syntynyt ääni kulkee suuväylän kautta esteettä ulos, ja suuväylä muuntaa lävitseen kulkevaa ääntä lähinnä huulten ja kielen asennon mukaan. Huuliaukko voi olla pyöreä tai lavea. Edellisessä tapauksessa syntyy pyöreitä eli labiaalisia vokaaleja, joita suomessa ovat u, y, o ja ö. Laveita eli illabiaalisia vokaaleita ovat i, e, a ja ä.
| i | y | u | ||
| e | ö | o | ||
| ä | a | |||
Vokaalit jaetaan kahtia myös sen mukaan, sijaitseeko kielen selän synnyttämä suuväylän kapein kohta suun etu- vai takaosassa ja nouseeko kieli ylös kohti kitalakea vai jääkö se alemmas. Etuvokaaleissa kieli on edempänä, ts. lähempänä hampaita, kuin takavokaaleissa. Etuvokaaleja ovat i, e, y, ö ja ä, takavokaaleja u, o ja a. Vokaalisoinnun suhteen i ja e ovat neutraaleja: ne voivat esiintyä sekä taka- että etuvokaalien kanssa: sakki – säkki, velka – selkä (» § 15 – 17). Suppeita vokaaleita (i, y, u) äännettäessä kieli nousee korkeammalle kuin väljiä (ä, a) äännettäessä. Näiden kahden ryhmän väliin sijoittuvat puolisuppeat vokaalit (e, ö, o).
Edellinen pykälä