Astevaihtelun ulkopuolelle jää erilaisia tapausryhmiä. Ensinnäkin niissä on kaksitavuisia sanoja, joissa on yksinäisklusiili vokaalien välissä. Nämä ovat yleensä nuorta sanastoa: lainasanoja, uudissanoja, slangi- tai deskriptiivisanoja tai nimiä.
Astevaihteluttomuus on yleistymässä myös joihinkin tällaisten hahmoisiin mutta vanhempiin, alkuaan astevaihtelullisiin sanoihin. Tätä edustavat esim. seuraavat häkä- ja täky-sanojen genetiivimuodot: Pakokaasuissa on häkän lisäksi muita myrkyllisiä aineita, – – (E); täkyn sisään menevä lanka (E).
Yhtymä hk on yleensä astevaihtelun ulkopuolella, mutta joissakin sanoissa esiintyy vaihtelua hk : h joko säännöllisesti (pyyhe : pyyhkee-, pyyhin : pyyhkime-, uhata) tai vaihtelemattomuuden ohella (nahka : nahan ~ nahkan; vihko, uhka, vihkiä, lohkoa).
Astevaihteluttomuus on yleisempää yksinäisklusiilin sisältävissä kuin geminaatallisissa sanoissa. Geminaattaklusiilien noudattama kvantitatiivinen astevaihtelu onkin sillä tavalla produktiivinen ilmiö, että myös uudet laina- ja muut sanat yleensä noudattavat sitä, esim. bitti : bitin, Nykki : Nykissä ’New Yorkissa’.
Huom. Astevaihtelun ulkopuolelle voivat jäädä ts-yhtymää vastaava vaihtelematon tt-geminaatta osassa hämäläis- ja pohjalaismurteita ja muussakin puhutussa kielessä (mettässä, viittin), vieraskieliset geminaattaklusiililliset erisnimet ja sitaattilainat (Olivettin, Mississippissä, (cafe) latten), jotkin slangin erisnimet (Stokkan, Bottalle, Skattalla) sekä länsimurteissa geminaattaklusiililliset erisnimet (Sakken, Reettalle). Suuressa osassa hämäläismurteita myös yhtymä ŋk on vanhastaan ollut astevaihtelun ulkopuolella, esim. kaupuŋkilla, Helsiŋkisä.