Rajageminaation esiintymisessä on murre-eroja. Kaakkoismurteissa sekä paikoin lounaisissa ja kaakkoishämäläisissä murteissa rajageminaatiota ei juuri esiinny, paitsi lähinnä klusiilialkuisen liitepartikkelin edellä, esim. ei alakkaa(n) (mutta: ala kantaa [ala kantaa]). Itämurteissa liitepartikkelin alkukonsonantti voi geminoitua myös, vaikkei sen edellä olisikaan rajageminaation muutoin laukaisevaa sanaa, esim. tehtiikkii ’tehtiinkin’ (» § 127 huom.).
Lounaisissa ja peräpohjalaismurteissa rajageminaatio on alkuaan koskenut vain soinnittomia konsonantteja: klusiileja ja s:ää. Hämäläis- ja eteläpohjalaismurteissa, joissa geminaatio koskee kaikkia konsonantteja, sen toteutuminen vaihtelee kuitenkin h:n edellä – sama koskee nykyistä yleiskielistäkin puhetta. Glottaaliklusiilin geminoitumaa vokaalialkuisen sanan edellä, esim. annaʔ ʔolla, taas esiintyy varsinkin savolais- ja pohjoispohjalaisten murteiden puhujilla.
Edellinen pykälä