Savolais- ja pohjalaismurteissa sekä pohjoisissa hämäläismurteissa esiintyy painollisen tavun jäljessä eripaikkaisten konsonanttien yhtymiä hajottavia epenteettisiä siirtymävokaaleja eli svaavokaaleja. Savolais- ja enimmissä pohjalaismurteissa epenteesi on elävä piirre.
Svaavokaali esiintyy l-alkuisissa yhtymissä lk, lp, lm, lv sekä yhtymässä nh, pohjalaismurteissa myös h-alkuisissa yhtymissä hr, hm, hl, hj, hn ja hv. Svaa on yksinäisvokaalin pituinen tai vajaalyhyt ja tavallisesti sama kuin edeltävän tavun vokaali.
Harvinaisempaa on svaan samuus seuraavan tavun vokaalin kanssa: velakaa (Kauhava). j-loppuisissa yhtymissä lj, nj, rj svaavokaalina on i, esim. välijennetään (Pälkäne), linijan (Utajärvi). Yksinäisvokaalin veroisena svaa vaikuttaa sanan tavurakenteeseen (» § 11 – 12).
Luonteeltaan vastakkainen ilmiö epenteesille on lounaismurteissa tavattava sisäheitto, joka tarkoittaa konsonanttien välisen yksinäisvokaalin katoa jälkitavuissa. Vokaali voi puuttua sanan alkuaan toisesta tavusta, jos se on ollut avotavu, sanan ensi tavu on ollut pitkä ja kolmannen tavun alussa on ollut konsonantti r, l, m, n tai v.
Pohjalaismurteissa puolestaan voi alkuaan vokaalienvälistä h:ta edeltävä vokaali puuttua, esim. lamphat (» § 20).
Edellinen pykälä