Seuraavan sanan alkukonsonantti geminoituu yhtäjaksoisessa puheessa tiettyjen sananmuototyyppien jäljessä, esim. menek kotiin. Vokaalialkuisen sanan edellä saattaa puolestaan esiintyä pidentynyt glottaalinen sulkeuma (» § 36), esim. annaʔ ʔolla, jonka esiintyminen kuitenkin vaihtelee puhujittain. Tätä puheessa esiintyvää sananrajaista sandhi-ilmiötä kutsutaan rajageminaatioksi. Lisäksi rajageminaatio toteutuu sanan sisällä yhdyssanoissa sekä liitepartikkeleiden ja lAinen-, mAinen-adjektiivinjohdinten edellä, esim. hernekkeitto, otappas, eläkelläinen, aavemmainen. Rajageminaatio vertautuu yleis- ja erikoisgeminaatioon (» § 29), joissa ei ole välttämättä kyse konsonantin täydestä kahdentumisesta vaan eriasteisesta keston pitenemisestä tietyissä ympäristöissä.
Tärkeimmät rajageminaatiolliset sananmuototyypit esitetään asetelmassa 13. Niitä ovat verbien ja nominien tietyt taivutusmuodot sekä tuote-tyyppisten nominien yksikön nominatiivi, monet adverbityypit ja kolmannen persoonan possessiivisuffiksin -nsA sisältävät muodot. Rajageminaatio mm. erottaa kirjoitusasultaan yhtäläiset A-infinitiivit ja yksikön 3. persoonan muodot toisistaan:
| Yks. 2. pers. imperatiivi | tulet tänne, annaʔ ʔolla |
| A-infinitiivi | saako tullas sisään |
| Verbin kieltomuodot (ei konditionaali) | en otak kahvia, et ottanem maitoa, älä tulet tänne, älkää tulkol lähelle, ei tullakkaan, ei mentänes sinne |
| Tuote-nominien yks. nominatiivi | sadel lakkasi, puoluettuki |
| Allatiivi | meillet tulee vieraita |
| 3. pers. possessiivisuffiksi -nsAx | vaimonsak kanssa |
| stix-adverbit | runsaastiv vettä |
| nnex-adverbit | sinnet tännem mentiin |
| (i)tsex-adverbit (prolatiivi) | sähkeitsej ja puhelimitse |
| Yksittäisiä sanoja | kiinniv veti, itserrakas |
Rajageminaation toteutuminen vaihtelee eri sananmuototyypeissä. Säännöllisintä se on A-infinitiivin, indikatiivin preesensin kieltomuodon, 2. persoonan imperatiivin ja tuote-tyypin nominien yhteydessä. Toteutuminen voi riippua myös puhujan murretaustasta (» § 35). Yleiskielisessä puheessa rajageminaatiota esiintyy myös esim. komitatiivissa (suurine(s) silmineen), TU-partisiipissa (on saatu(r) ruokaa), lti-adverbeissa (johtuu paljolti(s) siitä) ja sanoissa kolme ja irti, mutta ei yhtä säännöllisesti kuin edellä mainituissa muotoryhmissä eikä kaikilla puhujilla.
Epämuodollisessa puhutussa kielessä rajageminaation esiintymätapauksia ovat lisäksi aktiivin NUT-partisiipin Ux-loppuinen yksikön nominatiivi (kuollum mies, oli mennys sinne) sekä tunnukseton MA-infinitiivin illatiivi (tuli laskeek kassan).
Lisäksi on harvinaisempia rajageminaatiollisia tapausryhmiä, jotka ovat osin alueellisia ja suppea-alaisiakin mutta joskus myös yleiskielisessä puheessa tavattavia:
Huom. Rajageminaation tavallisin, perinteinen nimitys on loppukahdennus (esim. T. Itkonen 1969a). Muita käytettyjä nimityksiä ovat alkukahdennus (Penttilä 1969a; Karlsson – Lehtonen 1977), rajakahdennus (Penttilä 1969a: 212) ja rajapidennys (Suomi 1996: 75–79). Termillä jäännöslopuke on tarkoitettu geminaation laukaisevan muodon lopussa olevaa abstraktia morfofoneemia, joka edustuu äännetasolla eri tavoin (esim. Ikola 1953; 1969). Jäännöslopuketta merkitään rivinylisellä x-kirjaimella. Tässä kieliopissa merkintää x käytetään, kun halutaan varta vasten osoittaa, että kyseinen muoto aiheuttaa rajageminaation, esim. tuotex.
Rajageminaatiollisista muotoryhmistä useimmat ovat aiemmin sisältäneet konsonanttiloppuisen pääteaineksen, jonka loppukonsonantti (yleensä k) on sananrajaisena assimiloitunut seuraavan konsonantin kaltaiseksi. Konsonantin kadottua tauon etisestä asemasta on muihin asemiin jäänyt jäljelle sandhi-ilmiö, rajageminaatio.
Edellinen pykälä