Yleiskielen jälkitavujen eA- ja OA-vokaaliyhtymiä vastaavat murteissa yleisimmin pitkät vokaalit ee, OO (hämäläis- ja savolaismurteissa) tai yhtymät iA, UA (pohjalaismurteissa).
| eA > ee ~ iA | OA > OO ~ UA |
Nykyään useimmilla murrealueilla samoin kuin yleensäkin puhutussa kielessä esiintyy vaihtelua eA ~ ee, OA ~ OO (ruskea ~ ruskee, taloa ~ taloo).
Myös vokaaliyhtymät iA ja UA voivat jälkitavussa edustua alkukomponenttinsa mukaisena pitkänä vokaalina:
| iA > ii | UA > UU |
Nämä yhtymät eivät kuitenkaan ole esiintyneet murteissa yhtä laajalti pitkänä vokaalina kuin eA ja OA: yhtymiä iA ja UA on vastannut ii, UU eteläisimmissä hämäläismurteissa, kaakkoismurteissa ja itäisissä savolaismurteissa. Pääkaupunkiseudun puhekielessä ii-, UU-edustus on varsin tavallinen, joskin vaihtelee muotoryhmittäin ja vartalotyypeittäin (» taulukko 5). Kun A-loppuisen vokaaliyhtymän sijalla on pitkä vokaali, vastaa partitiivin tai A-infinitiivin A-taivutuspäätettä siinä vartalon loppuvokaalin pidentymä (talo-o ’talo-a’, lähte-e ’lähte-ä’).
| n | % | n | % | n | % | n | % | ||
| eA, OA (nokea, taloa) | 608 | 51,3 | 578 | 48,7 | eA (potea) | 90 | 37,0 | 153 | 63,0 |
| UA (savua) | 515 | 72,1 | 199 | 27,9 | OA (sanoa) | 141 | 47,5 | 156 | 52,5 |
| iAyks (lasia) | 507 | 68,2 | 236 | 31,8 | UA (tottua) | 142 | 58,7 | 100 | 41,3 |
| iAmon (pieniä) | 1187 | 81,8 | 267 | 18,2 | iA (repiä) | 108 | 73,5 | 39 | 26,5 |
| Kaksitavuisten nominien partitiivimuodot ja V-vartaloisten verbien A-infinitiivit Helsingin puhekielessä 1970-luvulla (Paunonen 1995b [1982]: 121, 148). VA = vokaaliyhtymä, VV = pitkä vokaali. |
Lounaisissa murteissa A-loppuisia vokaaliyhtymiä vastaa yleensä pitkävokaalisen variantin lyhentymä: semssi aktiivissi nuari metsästäji; hiukam peltto (Eurajoki). eA-nominit voivat kuitenkin olla tyyppiä leviä, kauhiast.
Yleiskielessä vokaaliyhtymien pitkävokaalisia edustumia esiintyy eräissä johdostyyppeissä, esim. siivooja, vetoomus, selkiintyä.
Edellinen pykälä