Monikon tunnuksen i ~ j edellä vartalon loppuvokaaleissa on variaatiota: pitkän vokaalin sijalla voi olla lyhyt vokaali, lyhyt vokaali voi puuttua tai edustua toisena (» asetelma 39; tarkemmin » § 46 – 47, 51 – 52).
VV : V | Pitkävokaaliset vartalot | vapaa : vapa-i-, masentunee- : masentune-i-, toffee : toffe-i-, maa : ma-i- |
V : ∅ | e-vartalot,
valtaosa A-vartaloista |
rikokse- : rikoks-i-, naise- :
nais-i-,
muna : mun-i-, asema : asem-i-, kesä : kes-i- |
Yksitavuiset ie- ja UO-diftongilliset vartalot (vartalonsis. vaihtelu) | tie : te-i-, suo : so-i-, vyö : vö-i- | |
i : e | i-vartalot | takki : take-i-, paperi : papere-i- |
A : O | Kaksitavuiset a-vartalot, joiden 1. tavussa lavea vokaali a, i, e | kana : kano-i-, kissa : kisso-i-, velka : velko-i- |
Osa monitavuisista A-vartaloista | kuppila : kuppilo-i-, kännykkä : kännykö-i- |
Yksitavuisten i-vartaloisten nominien i sulautuu monikon i:hin: hai-ta, täi-den. |
Monitavuisten nominien monikkomuotoihin vaikuttavat eri seikat, mm. sanaluokka (adjektiivi matala : matali-, vrt. substantiivi kuppila : kuppiloi-) ja yksikkövartalon eli yksikkömuotoisen vartalon loppu (opettaja : opettaji-, vrt. opiskelija : opiskelijoi-) (» § 90). Muotovaihtelun mahdollisuuteen ja päätevarianttien yleisyyksiin vaikuttaa myös sanan toiseksi viimeisen tavun eli penultiman pituus, esim. paketti : pakettien, vrt. paperi : paperien ~ papereiden, sekä sanan tavuluku, esim. kolmitavuinen fyysikko : fyysikkojen ~ fyysikoiden mutta nelitavuinen poliitikko : poliitikkojen (~ poliitikoiden) (» § 91 – 92).