Partisiippeja ovat NUT- ja VA-partisiipit sekä agentti- ja kieltopartisiipit (» asetelma 64). Ne ovat nominaalisia verbinmuotoja (» § 62), joita käytetään adjektiivien tapaan substantiivin kongruoivina etumääritteinä ja itsenäisesti predikatiiveina sekä substantiivisesti NP:n edussanana. NUT-partisiippi ja sen passiivinen vastine TU-partisiippi esiintyvät myös liittomuotojen osina (on laulanut, eivät laulaneet, on laulettu), VA-partisiippi olla-verbin kanssa muissa verbiliitoissa (on tuleva, on lähdettävä).
| NUT-partisiippi | nUt, lUt, rUt, sUt, (nnUt) | (t)tU(x) |
| VA-partisiippi | vA | (t)tAvA |
| Agenttipartisiippi | mA | |
| Kieltopartisiippi | mAtOn |
Aktiivin NUT-partisiipin tunnus liittyy yksivartaloisten verbien (vahvaan) vokaalivartaloon (a). Kaksivartaloisissa verbeissä se liittyy konsonanttivartaloon. Tulla-taivutustyypin verbeissä tunnus assimiloituu vartalonloppuiseen konsonanttiin (b) ja A-infinitiiviltään VtA-loppuisissa verbeissä se päinvastoin assimiloi vartalonloppuisen konsonantin itseensä (c).
Taivutukseltaan NUT-partisiipit kuuluvat sellaisten kaksivartaloisten nominien ryhmään, joiden vokaalivartalossa on ee, esim. lukenut : lukenee‑ (» § 68 asetelma 30). Puhutussa kielessä NUT-partisiippi on yleisesti U-loppuinen ja aiheuttaa rajageminaation: se oli pannus semmosia ehtoja ettei semmosiin ehtoin kukaam me (Kylmäkoski, SMS).
Passiivin partisiipin TU-tunnus liittyy yksivartaloisten verbien (heikkoon) vokaalivartaloon (d) ja kaksivartaloisten konsonanttivartaloon (e). Vartalo on siis sama kuin passiivimuodoissa muutenkin. Tunnuksen konsonanttiaines on t paitsi kertoa-taivutustyypin verbeissä tt. TU-tunnus itse on astevaihtelun alainen: tunnettu : tunnetun, syöty : syödyt. Tunnus voi aiheuttaa rajageminaation: se on tehtyk kallion sisäle (Kittilä, MA).
Agenttipartisiipin mA‑, kieltopartisiipin mAtOn- (f) sekä VA-partisiipin tunnukset (g) liittyvät (vahvaan) vokaalivartaloon. Kieltopartisiipin tunnus on astevaihtelun alainen, esim. tekemätön : tekemättömän. Passiivin tunnuksen sisältävän (t)tAvA-muodon verbivartalo on heikkoasteinen (h). Agenttipartisiippi muodostetaan lähinnä transitiivisista verbeistä (» § 530).
Huom. 1. VA- ja NUT-partisiippien perinteiset nimitykset ovat 1. ja 2. partisiippi.
Huom. 2. Lounais- ja peräpohjalaismurteissa sekä kaakkois- ja päijäthämäläisissä ja eteläsavolaismurteissa esiintyy supistumaverbien NUT-partisiipille ominainen geminaatta-n:llinen nnU-pääte myös yksivartaloisten verbien NUT-partisiipissa. Toisaalta NUT-partisiipin tunnuksena saattaa olla pelkkä n.
Kaakkoismurteissa NUT-partisiipista on U-vokaaliton variantti: oot sie saant mittää suuhus (Luumäki, MA); Aisaremmi on näköjeä katkent – – (Simpele, SMS). Savolaismurteinen taas on muoto, joka sisältää tunnuksen ‑nnA ~ ‑nA ~ ‑nUnnA: Se on tullunna harmmoopäeseks (Maaninka, SMS). (Mielikäinen 1978, 1981b, 1991: levikkikartta 19.)
Edellinen pykälä