Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Taivutus > Verbintaivutus > Tempukset ja modukset > Modukset > Imperatiivi > § 118 Imperatiivin muodostus ja rajageminaatio

§ 118 Imperatiivin muodostus ja rajageminaatio

Persoonajärjestelmä on imperatiivissa vajaa. Yksikön 1. persoonassa imperatiivimuotoja ei ole, ja monikonkin 1. persoonaan kohdistuvissa kehotuksissa käytetään imperatiivimuodon asemesta tavallisesti passiivin indikatiivin tai konditionaalin preesensiä: Oletetaan, että…, Lähdetään! Mentäs jo! (» § 1654). Varsinaiset monikon 1. persoonan muodot, esim. olettakaamme, ovat vanhahtavia. Imperatiivin tunnus vaihtelee persoonan mukaan, mutta selvästi erottuva persoonapääte on vain monikon 1. persoonassa (» asetelma 61).

Asetelma 61: Imperatiivin muodot
  Myöntömuodot Kieltomuodot
Persoona Yksikkö Monikko Yksikkö Monikko
1.   kerto-kaa-mme   äl-kää-mme kerto-ko(x)
2. kerrox kerto-kaa älä kerrox äl-kää kerto-ko(x)
3. kerto-ko-on kerto-ko-ot äl-kö-ön kerto-ko(x) äl-kö-öt kerto-ko(x)
Passiivi kerrotta-ko-on äl-kö-ön kerrotta-ko(x)

Yksikön 2. persoonan imperatiivimuotona toimii rajageminaation aiheuttava vokaalivartalo, joka on suoran astevaihtelun alaisissa sanoissa heikkoasteinen ja käänteisen astevaihtelun sanoissa vahva-asteinen (a) (muoto on rajageminaatiota lukuun ottamatta hahmoltaan sama kuin verbin vartalo indikatiivin 1. ja 2. persoonassa, vrt. anna-n, hyppää-t). Monikon 2. persoonassa imperatiivin tunnuksena on ‑kAA, joka liittyy yksivartaloisilla verbeillä (vahvaan) vokaalivartaloon ja kaksivartaloisilla konsonanttivartaloon (b).

(a)
sano, kerro, anna | vie, tupakoi | tule, juttele, nouse | hyppää, vastaa | hillitse | pakene, vanhene
(b)
sano-kaa, kerto-kaa | vie-kää | tul-kaa, jutel-kaa, nous-kaa | hypät-kää, vastat-kaa | hillit-kää | paet-kaa, vanhet-kaa

Imperatiivin 3. persoonan eli jussiivin (» § 16661667) päätteet ovat ‑kOOn ja ‑kOOt (kO-aines on varsinaisesti imperatiivin tunnus ja ‑On ~ ‑Ot persoonapääte). Ne liittyvät paitsi samaan vartaloon kuin monikon 2. persoonan tunnus ‑kAA, myös passiivivartaloon:

(c)
Hän kerto-ko-on sen. | Olko-ot nämä tässä vähän aikaa. | Kerro-tta-ko-on se heti.

Kielteinen imperatiivi muodostetaan apuverbin älä (älkää, älköön, älkööt) avulla. Pääverbi on yksikössä samanmuotoinen kuin myönteisessäkin imperatiivissa (d). Monikon kielteisessä imperatiivissa ja jussiivissa pääverbi sisältää imperatiivin tunnuksena kO-aineksen, apuverbi kää- tai köön-tunnuksen; näissä liittomuodoissa on siis kahdesti saman taivutuskategorian tunnus (e).

(d)
älä kerro, älä syö, älä tule, älä hyppää, älä häiritse, älä vanhene
(e)
äl-kää kerto-ko, äl-kää syö-kö, äl-kää tul-ko, äl-köön hypät-kö

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Yleistä

Taivutustyypit

Nominintaivutus

Yleistä

Luku

Sija

Possessiivisuffiksit

Nominien taivutusparadigmat

Verbintaivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot