Taivutuksen passiivi on yksipersoonainen (» § 1313). Passiivin tunnus luo verbin vartalosta passiivivartalon, johon liittyvät tempus- ja modustunnukset sekä passiivin persoonapääte ‑Vn.
| vartalo | passiivi | tempus/modus | persoona |
| syö
puhu kerro tul |
dä
ta tt ta |
i isi |
än
an in in |
Preesensissä passiivin tunnuksena on -tA-, -dA- tai -lA- (kerro-ta-an, ei asu-ta, juos-ta-an, syö-dä-än, opiskel-la-an) sekä muutamassa verbissä -rA- tai -nA- (sur-ra-an, men-nä-än). A-infinitiiviltään VtA-loppuisissa verbeissä passiivin tunnuksen t-aines on sulautunut vartalon loppu-t:hen: hypä=t=ä-än, häiri=t=ä-än, van-he=t=a-an (» § 59). Lyhyyden vuoksi passiivin tunnuksista käytetään tarvittaessa yhteisnimitystä TA.
Imperfektin i:n edeltä passiivin tunnuksen loppu-A puuttuu: syö-t-i-in, hypä=t= t‑i‑in. Kertoa-tyypin verbeissä tunnus on imperfektissä tt:llinen: kerro-tt-i-in. Passiivin VA-partisiippi on tA- ~ ttA-tunnuksinen (syö-tä-vä, kerro-tta-va) ja NUT-partisiipin passiivinen vastine TU-partisiippi puolestaan tU- ~ ttU-tunnuksinen: syö-ty, nous-tu, kerro-ttu, hypä=t=ty. (t)tU-tunnus voi aiheuttaa rajageminaation.
Itse passiivin tunnus voi siis sisältää vaihtelevan dentaalisen aineksen t : tt (esim. kerrotaan : kerrottiin, kerrottu) tai d : t (syödään : syötiin, syöty) (» asetelma 56). Passiivin TU-partisiipissa tunnus on astevaihtelun alainen, esim. kerrottu : kerrotussa, syöty : syödyissä.
| V | tA : tt-i : ttU(x) | kerro-ta-an : kerro-tti-in,
ei lue-ta : ei lue-ttu, aje-ta-an : aje-ttu |
| VV | dA : t-i : tU(x) | syö-dä-än : syö-t-i-in, tupakoi-da-an : tupakoi-tu |
| l, r, n | lA ~ nA ~ rA : t-i : tU(x) | tul-la-an : tul-t-i-in,
pur-ra-an : pur-tu, ei men-nä : ei men-ty |
| s | tA : t-i : tU(x) | nous-ta-an : nous-ti-in, kietais-ta-an : kietais-tu |
| =t= | (t)A : (t)t-i : (t)tU(x) | hypä=t=ä-än : hypä=t=t-i-in, häiri=t=ä-än
: häiri=t=ty, vanhe=t=a-an : vanhe=t=t-i-in |
Passiivin tunnus liittyy yksivartaloisilla verbeillä vokaalivartaloon (a) ja kaksivartaloisilla konsonanttivartaloon (b–c). Astevaihtelun alaisilla verbeillä vartalo on passiivissa heikkoasteinen (kerrotaan, jutellaan, hypätään, hakattiin).
A-vartaloisilla kertoa-taivutustyyppiin (» § 72) kuuluvilla verbeillä kuten anta‑a, otta-a, ymmärtä-ä on vartalon loppu-A:n sijalla passiivin tunnuksen edellä e:
Infiniittisissä muodoissa passiivin tunnus edeltää infiniitin tunnusta, kuten VA-partisiipissa (kerro-tta-va, syö-tä-vä), E-infinitiivin inessiivissä (kerro-tta-e-ssa) sekä MA-infinitiivin mAn-muodossa (kerro-tta-man). TU-partisiipissa passiivin ja partisiipin tunnukset sisältyvät samaan muotoainekseen: kerro-ttu, syö-ty, hypä=t=ty. Sama aines sisältyy aiemmuutta ilmaisevan temporaalirakenteen muotoon: kerro-ttua-ni, syö-tyä-mme.
Asetelmassa 57 on esitetty passiivin finiittiset ja infiniittiset taivutusmuodot verbeistä kertoa, saada ja hypätä (liittotempukset eivät ole mukana).
| kertoa | saada | hypätä | |
| Preesens | kerro-ta-an | saa-da-an | hypä=t-ä-än |
| Imperfekti | kerro-tt-i-in | saa-t-i-in | hypä=t=t-i-in |
| Konditionaali | kerro-tta-isi-in | saa-ta-isi-in | hypä=t=tä-isi-in |
| Potentiaali | kerro-tta-ne-en | saa-ta-ne-en | hypä=t=tä-ne-en |
| Imperatiivi | kerro-tta-ko-on | saa-ta-ko-on | hypä=t=tä-kö-ön |
| Preesens | ei kerro-tax | ei saa-dax | ei hypä=t=äx |
| Imperfekti | ei kerro-ttu(x) | ei saa-tu(x) | ei hypä=t=ty(x) |
| Konditionaali | ei kerro-tta-isi | ei saa-ta-isi | ei hypä=t=tä-isi |
| Potentiaali | ei kerro-tta-nex | ei saa-ta-nex | ei hypä=t=tä-nex |
| Imperatiivi | älköön kerro-tta-ko(x) | älköön saa-ta-ko(x) | älköön hypä=t=tä-kö(x) |
| E-infinitiivin inessiivi | kerro-tta-e-ssa | saa-ta-e-ssa | hypä=t=tä-e-ssä |
| VA-partisiippi | kerro-tta-va | saa-ta-va | hypä=t=tä-vä |
| TU-partisiippi | kerro-ttu(x) | saa-tu(x) | hypä=t=ty(x) |
| Referatiivirakenne | kerro-tta-van | saa-ta-van | hypä=t=tä-vän |
| kerro-tun | saa-dun | hypä=t=yn | |
| mAn-muoto | kerro-tta-man | saa-ta-man | hypä=t=tä-män |
Huom. 1. Nykykielen näkökulmasta passiivin tunnuksen TA ja persoonapäätteen ‑Vn muodostama kokonaisuus on myös hahmotettavissa yhdeksi nipputunnukseksi varsinkin preesensissä: kerro-taan, syö-dään.
Preesensissä passiivin tunnus on sama kuin A-infinitiivin tunnus muissa paitsi kertoa-tyypin verbeissä, joiden infinitiivin tunnuksena on A mutta passiivin tunnuksena tA.
Myös murteelliset passiivin ja A-infinitiivin muodot ovat samalla tavalla paralleelisia: jäähään : jäähä, tehhään : tehhä, pessään : pessä.
Huom. 2. Kun partisiippeja tarkastellaan nominaalisina johdoksina, myös niihin sisältyvällä passiivin tunnuksella on johtimen luonne. Passiivin tunnus liittyy sanan vartaloon, ja sen jäljessä ovat partisiipin tunnus (johdin) ja muut taivutustunnukset, esim. puhu-tta-v-i-ssa.
Edellinen pykälä