Partitiivilla on kaksi päätevarianttia ‑A ja ‑tA, jotka esiintyvät sekä yksikössä että monikossa (tuote-tyypin partitiivimuodon hahmottamisesta tA- tai ttA-päätteiseksi » § 59). Yksikössä ‑A liittyy lyhyeen vokaaliin päättyvään vartaloon ja ‑tA pitkään vokaaliainekseen tai konsonanttiin päättyvään vartaloon (» asetelma 42).
V | tyttö-ä, katu-a, poika-a, lasi-a, paperi-a, nalle-a, tärkeä-ä | -A |
VV | maa-ta, lapio-ta, tärkeä-tä | -tA |
C | varas-ta, avain-ta, pien-tä, nais-ta, työtön-tä, totuut-ta, tuote=t=ta |
Päätteet -A ja -tA ovat lähes täydennysjakaumassa. Vain lyhyen sivupainollisen tavun jäljessä on kumpikin variantti mahdollinen: tärkeä-ä ~ tärkeä-tä. Yleensä toinen pääte on silti melkein yksinomainen, esim. kuvio-ta, harvoin: kuvio-a (puhutussa kielessä silti yleisesti kuvio-o), makkara-a (murteittain myös makkara-ta).
Muutamilla kaksivartaloisilla i : e-nomineilla voi partitiivin pääte liittyä sekä konsonantti- että vokaalivartaloon (toimi : toin-ta ~ toime-a). Konsonanttivartaloinen variantti on kuitenkin selvästi tavallisempi; poikkeuksena on sana niemi.
Vaihtelu koskee lähinnä sellaisia nomineja, joiden ensitavussa on pitkä vokaaliaines ja vokaalivartalon loppu-e:n edellä m tai h. Kuitenkin myös sanoista lumi ja lohi esiintyy satunnaisesti vokaalivartaloista partitiivia: erilaisia lumea kuvaavia sanoja (L); valas voi jopa jahdata lohea rantamatalaan asti (E).
e‑ ja O-vartaloisista sanoista esiintyy laajalti puhutussa kielessä partitiivin A-päätteen asemesta ja rinnalla vartalonloppuisen lyhyen vokaalin pidentymä: nimee, maitoo. Monin paikoin tämä koskee myös i‑ ja U-vartaloisia: tuolii, katuu (» § 26).
Huom. Seuraavassa on kaksivartaloisten i : e-nominien yksikön partitiivin päätevarianttien Google-haulla (10/2002) saadut esiintymämäärät (sanan niemi vokaalivartaloisen variantin osuutta kasvattavat erisnimiesiintymät; niemeä-variantti on silti ilman niitäkin tavallisempi):