Yksikkö on tunnukseton. Useampaa kuin yhtä ilmaistaan monikon tunnuksella, joita ovat t, i ja j (» asetelma 38).
| Yksikkö | – | valo |
| Monikko | t | valo-t |
| i | valo-i-ssa, pien-i-ä, mauste-i-ta | |
| j | valo-j-a, katu-j-en, lase-j-a |
Tunnus t osoittaa samalla kertaa luvun (monikko) ja sijan (nominatiivi). Tunnus i ja sen tavunalkuinen vastine j esiintyvät muissa monikkomuodoissa kuin nominatiivissa. Monikon genetiivin päätteisiin ‑ten ja ‑in sisältyy monikon t- tai i-aines: nais-ten, pyhä-in. Monikon illatiivissa monikollisuus ilmenee paitsi monikkovartalossa myös päätteessä: pöyt-i-in, ma-i-hin, varakka-i-siin.
Huom. i-vartaloisten nominien monikkovartalossa on e-aines lukuun ottamatta genetiiviä: lasi : laseja : laseissa : lasien. Murteissa i:llistä vartaloa saatetaan käyttää muissakin monikon sijoissa: – – nii huomasin että siel on kalosseja ja ne oli iha nättiä (p); siinähä [slangissa] o hirveesti englanninkielisiä termiä (Mielikäinen 1981b: 72).
Itämurteissa voi monikon tunnuksena esiintyä lOi-aines: näessä taloloessa ’näissä taloissa’ (Nilsiä, SMS).
Edellinen pykälä